keskiviikko 23. elokuuta 2017

1.7.2017



Mietin ja googletin lisää eilisiä kipujani, luin keskustelupalstoja, joissa äidit tietävät mielestään kaiken ja uskovat tuntevansa sisällään jokaisen siittiön liikehdinnän ja kisan, kuka heistä ensin ehtii tunkeutumaan munasoluun. Ehkä minunkin kipuni ovat jotain näitä tuntemuksia, joista on helppo tulla jälkikäteen sanomaan, että joo kyllä tunsin silloin ovulaation, kyllä tunsin silloin kiinnittymisen.
Minulla olisi pitänyt ovulaatio olla viime viikonloppuna, lauantaina tai sunnuntaina, ja juuri silloin tunsin kipua oikealla puolella munasarjoissani. Mitä jos todella tunsin ovulaation? Nyt kipu on siirtynyt keskelle, eilen tunsin kipua kohdun tietämillä. Ehkä se oli kiinnittymiskipua. Nythän juuri näihin aikoihin mahdollinen hedelmöittynyt munasolu alkaisi kiinnittymään.

Heräsin aamulla. Rintojani aristaa. Myös tästä eilen luin. Monet kertoivat rintojen aristuksesta kiinnittymisen aikoihin tai kiinnittymisen jälkeen. Voiko munasolu todella olla hedelmöittynyt ja kiinnittynyt? Voinko todella olla raskaana?

Toivon niin kovasti, että varmaan ylitulkitsen jokaista pientä vihlaisua ja nipistystä kehossani. Tarkkailen jatkuvasti mitä kehossani tapahtuu, minkä laisia tuntemuksia ja haen netistä tietoa ja kokemuksia, jotka tukevat omia toiveitani. Ehkä vain kuvittelen, toivon liikaa, elän omissa pilvilinnoissani, missä raskaaksi tulo onnistuukin.

Toivon niin kovasti, mutta samalla en uskalla toivoa. Valmistelen itseäni jatkuvasti pahimpaan vaihtoehtoon, ettei lasta koskaan tule. Onko hyvä lopettaa toivominen, valmistautua pahimpaan, ja mikäli raskaus alkaisikin, ilahtua sitten todella. Vai saako toivon menettäminen vauvahaaveet vain kauemmaksi?

1 kommentti: