Mietin ja
googletin lisää eilisiä kipujani, luin keskustelupalstoja, joissa äidit
tietävät mielestään kaiken ja uskovat tuntevansa sisällään jokaisen siittiön
liikehdinnän ja kisan, kuka heistä ensin ehtii tunkeutumaan munasoluun. Ehkä
minunkin kipuni ovat jotain näitä tuntemuksia, joista on helppo tulla
jälkikäteen sanomaan, että joo kyllä tunsin silloin ovulaation, kyllä tunsin
silloin kiinnittymisen.
Minulla
olisi pitänyt ovulaatio olla viime viikonloppuna, lauantaina tai sunnuntaina,
ja juuri silloin tunsin kipua oikealla puolella munasarjoissani. Mitä jos
todella tunsin ovulaation? Nyt kipu on siirtynyt keskelle, eilen tunsin kipua
kohdun tietämillä. Ehkä se oli kiinnittymiskipua. Nythän juuri näihin aikoihin
mahdollinen hedelmöittynyt munasolu alkaisi kiinnittymään.
Heräsin
aamulla. Rintojani aristaa. Myös tästä eilen luin. Monet kertoivat rintojen
aristuksesta kiinnittymisen aikoihin tai kiinnittymisen jälkeen. Voiko munasolu
todella olla hedelmöittynyt ja kiinnittynyt? Voinko todella olla raskaana?
Toivon niin
kovasti, että varmaan ylitulkitsen jokaista pientä vihlaisua ja nipistystä
kehossani. Tarkkailen jatkuvasti mitä kehossani tapahtuu, minkä laisia
tuntemuksia ja haen netistä tietoa ja kokemuksia, jotka tukevat omia
toiveitani. Ehkä vain kuvittelen, toivon liikaa, elän omissa pilvilinnoissani,
missä raskaaksi tulo onnistuukin.
Toivon niin
kovasti, mutta samalla en uskalla toivoa. Valmistelen itseäni jatkuvasti
pahimpaan vaihtoehtoon, ettei lasta koskaan tule. Onko hyvä lopettaa
toivominen, valmistautua pahimpaan, ja mikäli raskaus alkaisikin, ilahtua
sitten todella. Vai saako toivon menettäminen vauvahaaveet vain kauemmaksi?
http://babakoors.blospot.com
VastaaPoistaVauvakuumeilija blogi :)