Luin tänään
artikkelin AVA:n Lifestyle –nettisivuilta PCOS:stä. Arvioiden mukaan jopa joka
viides suomalainen nainen kärsii PCOS:stä. Joka viides! Sehän on kauhea määrä.
En ole tajunnut että PCOS on niin yleinen. Luulin olevani itse näiden harvojen
epäonnekkaiden joukossa, joka tästä kärsii. Harva kuitenkaan tietää itsekkään
sairastavansa monirakkulaoireyhtymää, PCOS on alidiagnosoitu.
PCOS:stä
puhuttaessa usein nousee esiin liikakarvoitus ja ylipaino, mutta minulla ei ole
näistä kumpaakaan. Siksi ensi kertaa tätä yksityisellä lääkärillä epäillessä,
ei hän diagnoosia varmaksi antanut, sanoi vain että voi olla. En kuitenkaan
ulkoisesti ollut tyypillinen PCOS:sää sairastava, joten hän itsekin epäili,
voiko minulla sitä olla.
PCOS:sää
diagnosoidessa kiinnitetään huomiota erityisesti kolmeen asiaan:
miessukupuolihormonin liikatuotanto, kuukautiskierron häiriöt ja munasarjan
monirakkulaisuuteen. Mikäli kaikki kolme näistä täyttyvät, on kyse PCOS:n
vaikeimmasta muodosta. Usein näistä täyttyy kuitenkin vain kaksi. Minun
tapauksessani kuukautiskierron häiriöt ja munasarjojen monirakkulaisuus.
Testosteronitasoni on normaali ja siksi en esimerkiksi juuri
liikakarvoituksesta kärsi. Se siis, etten ulkoisesti näytä tyypillisenä
pidetyltä PCOS-naiselta, ei tarkoita etteikö minulla sitä olisi.
Tutkimusten
mukaan PCOS-naisilla on yhtä usein vähintään yksi lapsi kuin muillakin. Mitäs
kun minulla on jo yksi? Voinko saada toista? Voinko mieheni kanssa koskaan
saada yhteistä lasta? Lapsettomuushoidot ovat kuulemma tehokkaita. Miksi ne
eivät sitten tehoa minuun? En tahdo jäädä niiden naisten joukkoon, joilla nämä
clomit ja terot eivät tuota tulosta. En tahdo jäädä yhden lapsen äidiksi.
Tahdon toisen lapsen. Tahdon lapsen miehen kanssa, jonka kanssa vietän loppu
elämäni.
Kuinka
suureksi voikaan vauvakuume kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti