lauantai 9. syyskuuta 2017

2.8.2017

Menkat. Nyt jo? Otin viimeisen terolutin eilen. Terolutejen pitäisi pidentää kiertoani mutta nyt kiertoni jäi vain 23.päivän pituiseksi. En minä näin voi raskautua. Kierto ei ole riittävän pitkä. Otanko enää clomeja ja teroja jolleivat ne mitään auta? Mitä jos ovuloisinkin ilman clomeja? Silloin kiertoni olisi tarpeeksi pitkä. Silloin clomifenit eivät olisi lyhentämässä kiertoani.

Soitan lääkäriin. Naistentautien poliklinikka on kiinni 7.8 asti. Silloin on liian myöhäistä. Minun pitäisi aloittaa clomifen perjantaina, en voi odottaa vastausta maanantaihin. 

En ota clomeja nyt. En tällä kierrolla. En ota tällä kierrolla mitään lääkkeitä. Toivon ovuloivani luonnostaan, ilman lääkkeitä. Naistentautien polin avauduttua soitan uudelleen. Kysyäkseni syönkö enää edes jatkossa näitä lääkkeitä, voiko näistä olla mitään apua, onko kiertoni riittävän pitkä ja jollen syö näitä, niin mitä sitten tehdään? Nyt annan kroppani levätä. Kierron normalisoitua, sellaiseksi millainen se minulla luonnostaan on, ilman lääkkeitä.

2 kommenttia:

  1. Meillä hieman erilainen tilanne, melkein toivoton. Minulla todettiin vaikea endometrioosi reilu vuosi sitten. Aiheuttanut kiinnikkeitä alavatsaan. Toinen munanjohdin rusetilla, täysin tukossa, ei voi aukaista. Eikä kuukautisten voi antaa tulla normaalisti, koska ne pahentaisi tilannetta entisestään. Jo tämän perusteella tie olisi vienyt suoraan koeputkihedelmöitykseen. Sitten selvisi, että miehellä on y-kromosomin mikrodeleetio. Siittiöt puuttuu täysin. Nyt koko tilanne on ollut kysymysmerkki. Vaihtoehtona käyttää luovutettuja siittiöitä. Mies ei pidä ajatuksesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia kovasti sinne! Vaikea tilanne.. selvisikö endometrioosi raskautta yrittäessä vai miten? On se miehelle varmasti kova paikka jos luovutettuja siittiöitä joudutaan käyttämään. Toisaalta itse toivon lasta niin paljon että ottaisin ilomielin luovutetun munasolun jos omani eivät jostain syystä toimisi ja luovutetulla munasolulla raskaus onnistuisi, mutta helppohan se nyt on sanoa, varmasti olisi kova paikka itsellekkin tositilanteen tullen. Meillä miehestä ei ole löydetty mitään vikaa, minusta on tuo PCOS ja jostain syystä en vain raskaudu ja kroppakin reakoi clomeihin ja teroihin tavanomaisesta poiketen, joten on se itelle ollut aika kova paikka että lapsettomuuden syy selvästikin johtuu minusta. Mies voisi lapsen saada jonkun muun kanssa mutta minun kanssani se ei jostain syystä onnistu..on se vähän itsetuntoa syönyt, että mikä nainen ei edes lasta voi saada. Joten toisaalta ymmärrän että miehellesi kova paikka tuo luovutettujen siittiöiden käyttö. Oletteko pystyneet asiasta puhumaan? Että voisiko se olla yksi vaihtoehto? Miten itse jakselet? Oletteko yrittäneet pitkään lasta?

      Poista