Vihaan
näiden terolutejen syöntiä. Ne tuntuvat saavan aina kauhean turvotuksen aikaiseksi.
Kuukautisten lähestyessä turvotusta on muutenkin, mutta terolutit tuntuvat
vielä kaksinkertaistavan sen. Varsinkin nyt kun niitä syödään tupla-annos.
Tietysti
juuri nyt! Nyt kun viikonloppuna olen pitkästä aikaa menossa ulos. Pari kaveria
tulee meille ja välimatkan vuoksi jäävät yöksi. Miehen kaveri ilmeisesti
tulossa myös meille aloittelemaan ja sitten porukalla baariin.
Käymme niin
harvoin missään ulkona. En edes muista milloin viimeksi. Ja jos, hope so kun,
inseminaatio auttaa, niin sitten ei enää vuoteen pariin ulkona käydäkään. Nyt
on kiva käydä siis vielä kerran pitämässä hauskaa kaveriporukalla. Mutta
tahtoisin tuntea oloni kauniiksi. En turvonneeksi lihavaksi norsuksi. Sellaisen
olon kanssa ei ole kiva heilua tanssilattialla.
Mieheni ei
ymmärrä. Hänestä en näytä yhtään turvonneelta. Hän ei huomaa mitään eroa ja
hänestä minä liioittelen. Voi olla. Ehkä vähän liioittelenkin. Ehkä muut eivät
mitään eroa huomaakaan. Eivät pidä minua lihavana. Mutta kyse onkin siitä,
miltä minusta tuntuu. Ihan sama mitä muut näkevät, mutta jos tunnen oloni
lihavaksi, niin kyllä se latistaa tunnelmaa. Kun haluaisin vain nauttia, pitää
hauskaa, tanssia ilman että ajatukset pyörivät ilmapallovatsassani.
Tämä viikko
taidetaan saunoa ahkerasti elätellen toiveita turvotuksen vähentymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti