maanantai 16. lokakuuta 2017

7.10.2017



Luin eilen artikkelin, miten naiset ovat yrittäneet salailla raskauttaan. Suuria vaatteita, a-linjaisia mekkoja, selityksiä miksei juo tai varovaisia siemauksia kuoharilasista.

Itse olisin niin innoissani, onnellinen, etten varmaan pystyisi salaamaan asiaa pitkään. Lähimmäisille kertoisin heti ja ystäville varmaan saman tien, jos illanviettoa ehdottaisivat. Kertoisin heti oikean syyn, miksei onnistu. En yrittäisi tekaista jotain hätävalhetta. Ja pukeutuisin varmaan ihan yhtä tyköistuviin vaatteisiin tuoden vähänkin pyöristyvän vatsani esille.

Kyllä mä ymmärrän miksei raskaudesta heti haluta kertoa. Tietysti kaikki keskenmenoriskit ovat alkuvaiheessa vielä paljon suuremmat. Mikäli jotain sattuisikin, ei menetetystä vauvasta välttämättä haluaisi puhua kaikkien kanssa. Se tuntuisi hirveältä. En minäkään haluaisi kaikille selitellä mitä kävi. Mutten usko pystyväni pitämään suutani kiinni ensimmäisen raskaus kolmanneksen ajan. Tahtoisin hehkuttaa onneani kaikille.

No, jos nyt vain ensin edes tulisin raskaaksi, niin mietitään sitten sitä kenelle kerrotaan ja missä vaiheessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti