Luin eilen artikkelin, miten naiset ovat yrittäneet salailla
raskauttaan. Suuria vaatteita, a-linjaisia mekkoja, selityksiä miksei juo tai
varovaisia siemauksia kuoharilasista.
Itse olisin niin innoissani, onnellinen, etten varmaan
pystyisi salaamaan asiaa pitkään. Lähimmäisille kertoisin heti ja ystäville
varmaan saman tien, jos illanviettoa ehdottaisivat. Kertoisin heti oikean syyn,
miksei onnistu. En yrittäisi tekaista jotain hätävalhetta. Ja pukeutuisin
varmaan ihan yhtä tyköistuviin vaatteisiin tuoden vähänkin pyöristyvän vatsani
esille.
Kyllä mä ymmärrän miksei raskaudesta heti haluta kertoa.
Tietysti kaikki keskenmenoriskit ovat alkuvaiheessa vielä paljon suuremmat.
Mikäli jotain sattuisikin, ei menetetystä vauvasta välttämättä haluaisi puhua
kaikkien kanssa. Se tuntuisi hirveältä. En minäkään haluaisi kaikille selitellä
mitä kävi. Mutten usko pystyväni pitämään suutani kiinni ensimmäisen raskaus
kolmanneksen ajan. Tahtoisin hehkuttaa onneani kaikille.
No, jos nyt vain ensin edes tulisin raskaaksi, niin
mietitään sitten sitä kenelle kerrotaan ja missä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti