Sain diagnoosin F50.9 Määrittämätön syömishäiriö. Diagnoosi
on määräaikainen. Minua ei automaattisesti leimata koko iäkseni
syömishäiriöiseksi. Vaikka tulenkohan sitä aina olemaan? Vaikka onnistuisin normalisoimaan
ruokailutapojani, lopettamaan oksentelun, tuleeko syöminen aina olemaan haaste
minulle? Voiko tästä koskaan täysin parantua?
Lääkäri on kirjoittanut minusta seuraavanlaista:
”Hoidon suunnittelu
Hoidon syy (Tulosyy)
syömishäiriö
Esitiedot (anamneesi)
25-vuotias nainen, jolla PCOS. Ei muita perussairauksia. Ei
säännöllistä lääkitystä. Potilaalla 1 lapsi, joka 9-vuotias. (Tässä virhe,
poikani on kahdeksan.)
Potilas kertoo, että 8 luokalta alkaen ollut syömisen kanssa
haasteita. Ei ole aiemmin uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. Potilaalla suhde
miehensä kanssa n. 2,5 vuotta ja viimeiset 1,5 vuotta lapsitoive. (Nämäkään
ajat ei ihan taida pitää paikkaansa.) Mies tietää syömiseen liittyvistä
haasteista. Myös siskolleen kertonut. Ei kuitenkaan sen enempää ole asioista
keskustellut kenenkään kanssa. Potilas aiemmin kokenut, että itse saa pidettyä
kontrollin syömisessä. Vuosien aikana pahempia ja parempia jaksoja. ½ vuotta
kuukautiset olleet n. 20-vuotiaana poissa. Saanut PCOS takia Terolut ja
Clomifenit ovulaation induktioon. Ei raskautta ja lääkkeiden lopetuksen jälkeen
kuukautisia ei ole tullut. Jatkohoito siirtynyt SatKs:aan lapsettomuuden takia.
Hakenut nyt apua, koska enenevästi oksentelua. Keväästä
alkaen tilanne pahentunut. Oksentelua 2-5 x /viikko. Aamun ensimmäistä ateriaa
lykkää koko ajan myöhemmäksi. Kokee aterian jälkeen voimakasta turvotusta.
Ahmimiskohtauksia myös vaihtelevasti. Esim. riita tai paasto voi indusoida.
Tuntee tästä häpeää. Tämän jälkeen usein oksentaa. Ei poistu kotoa, kunnes olo
alkaa helpottaa. Ahmimiskohtauksia voi tulla muutaman kerran viikossa, mutta
sen jälkeen voi olla pidempi tauko ilman ahmimista. Kokee ja näkee itsensä
lihavana; vaatteet ei näytä hyvältä päällä. Välillä järjellä ajatellen tietää
ajatuksensa vääristyneiksi. Uimista ennen ei esimerkiksi voi syödä, koska kokee
vatsan pullottavan.
Aloittanut uimisen ja salilla käymisen. Toivoo, että kunto
parantuisi. Kertomansa mukaan ei ole aloittanut liikuntaa
laihtumistarkoituksessa. Ei lisää harjoitusmäärää esim. ahmimiskohtauksen
jälkeen. Ahmimisen jälkeen seuraa paastoamista.
Potilas itse toivoo, että saisi terveellisemmät
ruokatottumukset. Jollain tasolla tietää kehonkuvan vääristyneeksi.
Motivaattorina toimii myös poika, jolle haluaisi opettaa tervettä suhtautumista
ruokailuun ja omaan kehoon. Lisäksi raskaustoive motivoi parantumaan.
Nykytila (status)
Sydämestä säännöllinen, sivuäänetön rytmi. Keuhkoista
symmetriset hengitysäänet. Ei rohinaa, ei vinkunaa. RR 114/73, p. 55. Pituus
(kysyttynä) 168 cm. Paino mitattuna 48 kg. BMI 17 (Herranjestas tämä luku
kuulosti suurelta. Painoni vaihtelee siis 46-48 kilon välillä ja tuo 48
kuulosti järkyttävältä. Vaikka tiedänhän minä, ettei se ole paljon. Järjellä
ajateltuna tiedän sen. Mutten aina kuuntele järkeäni.)
Suunnitelma
Ohjelmoidaan lab + EKG. Tehdään näiden jälkeen lähete psyk
esh pitkittyneen syömishäiriöoireilun takia terapia ajatuksella.
Diagnoosi
F50.9
Syömishäiriö
Ensijaisuus: Sivudg/tmp
Pysyvyys: Määräaikainen”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti