"Oletteko halukkaita siirtymään rankempiin hoitoihin?", lääkäri kysyy.
Inseminaatiohoito olisi seuraava vaihtoehto. Siinä mies antaa
spermanäytteen, joka pestään. Erotellaan huonommat siittiöt pois, niin
että jäljelle jäävät vain valioyksilöt. Minulle annettaisiin ovulaation
käynnistävä hormonipistos, jonka jälkeen 24-42 tunnin päästä mieheni
sperma ruiskutetaan sisääni kohtuonteloon ohuella katetrilla. Sitten
vain toivotaan hedelmöittymisen tapahtuvan.
"Siinä joudutaan yleensä käyttämään vahvempaa hormonaalista lääkitystä", hän sanoo. "Poliklinikka käyntejä tulee enemmän. Puolison tulisi myös olla paikalla." Kyllä me ollaan mietitty. Terolutit ja clomifenit eivät auta. Olen valmis kestämään mitä vain sivuoireita, mitä vain riskejä, mitä vain kipuja, hoitoa, ihan mitä tahansa jos vain voisimme saada yhteisen lapsen. "Kyllä me halutaan lähteä seuraavaan hoitoon."
Clomifenejä
minulla on 10 tablettia vielä jäljellä. Riittävät siis kahdelle
kierrolle. Kahdella kierrolla syön siis vielä vanhan annostuksen mukaan clomeja ja teroluteja
syön tupla-annoksen, kaksi tablettia päivässä. Samalla jonotetaan
inseminaatiohoitoon. Lääkäri laittaa sinne nyt lähetteen ja jonot ovat
noin kolme kuukautta. Kolmen kuukauden päästä meille aukeaa uusi
mahdollisuus. Uusi keino. Ehkä tämä on se meidän keino saada vauva.
Inseminaatio
voidaan tehdä 3-4 kertaa. Näin luin joltakin sivulta googletuksen
jälkeen. Toivon todella näiden 3-4 kerran riittävän. Muuten keinot
alkavat olla vähissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti