30.11.2017

Käytävät ovat tyhjinä. Vain kaksi keski-ikäistä miestä kävelee edelläni toimiston luukulle. Kuunnellessani heitä, luulen heidän olevan työn puolesta jonkun asiakkaan asialla. Alkaa hävettää. Kävelen sisään mielenterveys polille, kävelen pitkin mielenterveys polin käytäviä pitkin. Eihän tänne tule kuin hullut. Masentuneet. Ahdistuneet. Sekopäiset. Mitä nuokin miehet ajattelevat. Katsovatko minua arvioiden, olenko hullu vai masentunut. Toimiston nainen puhuu kuiskien, aivan kuin hänkin häpeäisi puolestani.

Odottaessani en näe kuin ohi kulkevia hoitajia ja lääkäreitä. En yhtään asiakasta. Lattialla olevasta oksennuksesta päätellen muitakin asiakkaita on kuitenkin ollut. Hoitaja kävelee luokseni kutsuen minua nimelläni kysyvästi. Nyökkään ja hän ohjaa minut ryhmätilaan täyttämään kyselylomakkeita. Yhdessä lomakkeessa selvitetään masentuneisuutta, itsetuhoisia aikeita, toisessa ahdistuneisuutta, sitten alkoholin ja muiden päihteiden käyttö ja viimeisessä lomakkeessa yleisiä kysymyksiä terveydestä. Masennustesti? Ahdistuneisuustesti? Hullunako he minua pitävät? Miksi tulin? Tahdon pois. Mitä jos vain lähtisin? Kävelisin ulos noista lasisista ovista. Kuka minua tänne kaipaisi. Vapaaehtoisesti tulin, joten vapaaehtoisesti voin myös lähteä. Jännitän niin että hiki virtaa, selkäni tuntuu kostealta. Haisenkohan?

Lääkäri on mies. Tahdoin naisen! Tahdoin puhua naisen kanssa! Tästä tulee kamalaa. Vieläkö kehtaisin kääntyä ja kävellä pois?

Lääkäri kyselee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Harrastuksia, läheisiä ystäviä, ketä kuuluu perheeseeni, onko kavereita, millainen kouluaikani oli, onko stressiä, murheita, mitä syön, painan, kauanko syöminen on ollut vaikeaa, milloin pahentunut, miten mieheni suhtautuu, miten poikani koulu menee, onko hänellä harrastuksia, miten vanhemmillani menee, entä siskoillani, syömmekö poikani ja mieheni kanssa yhdessä, miten poikani suhtautuu uuteen mieheeni, kenelle olen puhunut syömishäiriöstäni, miksi hain apua nyt. Kysymyksiä tulee ja tulee ja niin aiheen vierestäkin, etten tiedä mitä hän ajaa niillä takaa. Aluksi puhuminen tuntuu vaikealta. Tilanne tuntuu lähinnä kuulustelulta. Juuri tämän vuoksi en halunnut miestä. En näe hänessä häivähdystäkään sympatiaa. En tiedä luuleeko hän minun valehtelevan. Meneekö hänestä minulla muissa elämän osa-alueilla liian hyvin? Uskooko hän minua? En näe hänen ilmeestään mitään. En osaa lukea häntä lainkaan. Silmäkään ei räpsähdä.

Koko lääkärikäynnin ajan, minut sinne saattanut hoitaja istuu hiljaa huoneessa. Miksi hän on täällä? Miksei hän sano mitään? Ei kirjoita mitään ylös. EI tee mitään, istuu vain. Vilkuilen toisinaan häntä. Kuin hakien sympatiaa edes häneltä.

Muutaman viikon sisällä psykoterapeutti on minuun yhteydessä. Aloitetaan terapiajakso. Terapiajaksolla sitten mietitään, kuinka usein näemme, kuinka kauan käyn siellä ja tarvitsenko mahdollisesti muuta apua. Fysioterapialla ollaan kuulemma saatu hyviä tuloksia kehonkuvan muuttamisessa. Sitäkin on siis mahdollisesti luvassa. Minusta se kuulostaa oudolta. Miten johonkin asentoon vääntäytyminen tai jonkun liikkeen teko voi muuttaa ajatuksiani pään sisälläni? No, kai he tietävät mitä tekevät.

Olen onnellinen, etten lähtenyt. Onnellinen, että jäin.

29.11.2017

Lääkäristä ei ole kuulunut mitään. Lupasi siis soittaa, mikäli verikokeissani tai sydänfilmissäni on jotain huolestuttavaa. Kaikki on ilmeisesti siis hyvin. Omakannasta katsoinkin tuloksia, ja arvoni pysyvät viitearvojen sisäpuolilla. Osa arvoistani tosin ihan ylärajoilla, mutta rajojen sisäpuolella kuitenkin.

Tällaisia arvoja olivat B-HKR eli hematokriitti, joka ilmoittaa kuinka suuri osuus verestä on punasoluja. Minun arvoni oli 0,46 kun viitearvo on 0,35-0,46. Liiallinen punasolujen määrä voi johtua veri-, keuhko- tai sydänsairaudesta. Arvoni on kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka onkin aivan ylärajoilla.

Toinen aivan ylärajoilla oleva oli fP-Pi eli fosfaatti. Minun arvoni oli 1,41 mmol/l ja viitearvo on 0,76-1,41 mmol/l. Kohonnut fosfaattipitoisuus voi johtua mm. munuaisten vajaatoiminnasta, fosfaatin liikasaannista, asidooseissa tiloissa (mitä se tarkoittaa??), joissa esiintyy solujen hajoamista, D-vitamiinin yliannostuksesta tai sarkoidoosista, joka luotettavan googlen mukaan tarkoittaa siis eri elimiin muodostuvia tulehduskertymiä.

Vielä yksi lähes ylärajalla oleva arvo oli P-Na eli natrium. Viitearvo on 137-144 ja minun arvoni oli 143. Suurentunut natriumarvo on paljon harvinaisempi kuin liian pieni arvo ja se voi syntyä vain silloin, kun jostain syystä vettä ei saada tarpeeksi menetetyn tilalle. Voisikohan ylärajoilla oleva natriumarvoni johtua siis siitä, etten juo paljon mitään. Oikeastaan vain kahvia, joka kuivattaa elimistöä entisestään ja ahmiessani oksennan kaiken ulos, niin ettei mitään enää tule, ja varmaan nestekin tällöin elimistöstäni poistuu ihan minimiin.

Kaikki arvot kuitenkin viitearvojen sisäpuolella, joten ei hätää. En ole onnistunut tekemään vielä mitään peruuttamatonta vahinkoa keholleni. Ja huomenna pääsenkin jo ensimmäiselle psykoterapiakäynnille. Arviointikäynti nyt ensin.

23.11.2017

Sain diagnoosin F50.9 Määrittämätön syömishäiriö. Diagnoosi on määräaikainen. Minua ei automaattisesti leimata koko iäkseni syömishäiriöiseksi. Vaikka tulenkohan sitä aina olemaan? Vaikka onnistuisin normalisoimaan ruokailutapojani, lopettamaan oksentelun, tuleeko syöminen aina olemaan haaste minulle? Voiko tästä koskaan täysin parantua?

Lääkäri on kirjoittanut minusta seuraavanlaista:

”Hoidon suunnittelu

Hoidon syy (Tulosyy)

syömishäiriö

Esitiedot (anamneesi)

25-vuotias nainen, jolla PCOS. Ei muita perussairauksia. Ei säännöllistä lääkitystä. Potilaalla 1 lapsi, joka 9-vuotias. (Tässä virhe, poikani on kahdeksan.)

Potilas kertoo, että 8 luokalta alkaen ollut syömisen kanssa haasteita. Ei ole aiemmin uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. Potilaalla suhde miehensä kanssa n. 2,5 vuotta ja viimeiset 1,5 vuotta lapsitoive. (Nämäkään ajat ei ihan taida pitää paikkaansa.) Mies tietää syömiseen liittyvistä haasteista. Myös siskolleen kertonut. Ei kuitenkaan sen enempää ole asioista keskustellut kenenkään kanssa. Potilas aiemmin kokenut, että itse saa pidettyä kontrollin syömisessä. Vuosien aikana pahempia ja parempia jaksoja. ½ vuotta kuukautiset olleet n. 20-vuotiaana poissa. Saanut PCOS takia Terolut ja Clomifenit ovulaation induktioon. Ei raskautta ja lääkkeiden lopetuksen jälkeen kuukautisia ei ole tullut. Jatkohoito siirtynyt SatKs:aan lapsettomuuden takia.

Hakenut nyt apua, koska enenevästi oksentelua. Keväästä alkaen tilanne pahentunut. Oksentelua 2-5 x /viikko. Aamun ensimmäistä ateriaa lykkää koko ajan myöhemmäksi. Kokee aterian jälkeen voimakasta turvotusta. Ahmimiskohtauksia myös vaihtelevasti. Esim. riita tai paasto voi indusoida. Tuntee tästä häpeää. Tämän jälkeen usein oksentaa. Ei poistu kotoa, kunnes olo alkaa helpottaa. Ahmimiskohtauksia voi tulla muutaman kerran viikossa, mutta sen jälkeen voi olla pidempi tauko ilman ahmimista. Kokee ja näkee itsensä lihavana; vaatteet ei näytä hyvältä päällä. Välillä järjellä ajatellen tietää ajatuksensa vääristyneiksi. Uimista ennen ei esimerkiksi voi syödä, koska kokee vatsan pullottavan.

Aloittanut uimisen ja salilla käymisen. Toivoo, että kunto parantuisi. Kertomansa mukaan ei ole aloittanut liikuntaa laihtumistarkoituksessa. Ei lisää harjoitusmäärää esim. ahmimiskohtauksen jälkeen. Ahmimisen jälkeen seuraa paastoamista.

Potilas itse toivoo, että saisi terveellisemmät ruokatottumukset. Jollain tasolla tietää kehonkuvan vääristyneeksi. Motivaattorina toimii myös poika, jolle haluaisi opettaa tervettä suhtautumista ruokailuun ja omaan kehoon. Lisäksi raskaustoive motivoi parantumaan.

Nykytila (status)

Sydämestä säännöllinen, sivuäänetön rytmi. Keuhkoista symmetriset hengitysäänet. Ei rohinaa, ei vinkunaa. RR 114/73, p. 55. Pituus (kysyttynä) 168 cm. Paino mitattuna 48 kg. BMI 17 (Herranjestas tämä luku kuulosti suurelta. Painoni vaihtelee siis 46-48 kilon välillä ja tuo 48 kuulosti järkyttävältä. Vaikka tiedänhän minä, ettei se ole paljon. Järjellä ajateltuna tiedän sen. Mutten aina kuuntele järkeäni.)

Suunnitelma

Ohjelmoidaan lab + EKG. Tehdään näiden jälkeen lähete psyk esh pitkittyneen syömishäiriöoireilun takia terapia ajatuksella.

Diagnoosi

F50.9

Syömishäiriö

Ensijaisuus: Sivudg/tmp

Pysyvyys: Määräaikainen”