9.7.2017

Kuukautisia ei kuulu. Eikö niiden pitäisi jo alkaa? Kuinka pian kuukautisten pitäisi alkaa terolut kierrolla? Luulin niiden alkavan parin päivän sisällä viimeisen teroluttabletin oton jälkeen. Googlaan asiaa. Eipä ole muillakaan alkanut. Eli jos kuukautiseni alkavatkin myöhemmin, mahdollisuus positiiviseen tulokseen on vielä. Eilen oli vain aivan liian varhaista. Liian aikaista testaukseen. 

Kun kuukautisia ei kuulu, myös ovulaationi on ollut myöhemmin. En olekaan ovuloinut silloin kun luulin. Seksiä on onneksi muutenkin usein, ei vain oletetun ovulaation aikaan, joten kaikki mahadollisuudet raskautumiseen on yhä.

Voi kunpa kuukautiset pysyisivät poissa. Voi kunpa plussaisin vielä.

8.7.2017

Osa raskaustesteistä lupaa näyttää positiivisen tuloksen jo kuusikin päivää ennen seuraavien kuukautisten alku. Jännitän älyttömästi alkavatko kuukautiseni tänään tai huomenna. Toivon niiden pysyvän poissa. En malta odottaa tietoa mahdollisesta raskaudesta. Siksi ostin eilen raskaustestin. 

Viime kerrasta on aikaa kun testin olen tehnyt. Miten tämä taas tehtiinkään. Pissa purkkiin, tikun testipää virtsaan ja sitten odotellaan. Kontrolliviiva piirtyy heti selkeästi. Ala nyt tummumaan toinenkin viiva. Ilmesty edes haamu. Mitään ei tapahdu. Mitään ei näy. Kymmenen minuuttia on jo kulunut. Ei viivaa. En ole raskaana taaskaan. Käyn suihkussa ja katson vielä testiä uudelleen. Ei viivaa. 

Olen niin pettynyt. Clomit ja terot eivät auttaneet. Mikä on pielessä? Seksiä on ihan takuuvarmasti ollut ovulaation aikaan. Miksen raskaudu? Puran kiukun ja pettymyksen mieheeni. Näin toivotetaan rakkaalleen hyvää huomenta. Taidan olla oikea ääliö. Pyydän anteeksi. 

Mitä jos olikin vain liian varhaista? Koko päivän odotan, alkavatko kuukautiset. Ei vielä, ei vielä. Ehkä olenkin raskaana. Sallin itseni taas toivoa raskautta. Ehkä testi plussaa myöhemmin. Toivon niin, ettei kuukautisia kuulu. Että testintekoaika oli vain liian varhainen. Testi plussaa vielä. Plussaahan?

6.7.2017

Tänään oli viimeinen päivä kun otin terolutin. Nyt on kymmenen päivää teroja syöty. Pelottaa. Pelkään että kuukautiseni alkavat. En tahdo. Tahdon lapsen. Haluan olla raskaana. Haluan tämän onnistuvan. Haluan terolutin auttavan. 

Tarkkailen kehoni viestejä, mitkä viittaavat raskauden alkamiseen, mitkä puolestaan kuukautisten alkamiseen. Löydän merkkejä molemmista. Pelkään ja samalla toivon. Oi kumpa päivät menisi nopeasti. Oi kumpa olisi maanantai, ilman kuukautisia. Silloin ehkä uskaltautuisin tekemään raskaustestin.

5.7.2017

Puhuin tänään ensimmäistä kertaa lapsen yrittämisestä ja lapsettomuudesta muulle kuin perheelleni. En ole asiasta kertonut ystäville. Pelkään ihmisten tuomitsevan. Aloimme yrittämään lasta hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Tuntuu että ihmiset ovat heti arvostelemassa milloin on liian aikaista. Liian aikaista muuttaa yhteen, liian aikaista mennä kihloihin, liian aikaista yrittää lasta. Kaikkien pitäisi mennä sillä samalla kaavalla. Seurustellaan kolme vuotta, muutetaan yhteen. Asutaan pari vuotta yhdessä mennään kihloihin. Ollaan muutama vuosi kihloissa, mennään naimisiin. Samoihin aikoihin aletaan yrittämään ensimmäistä lasta. 

Kaikkien pitäisi olla yhtä harkitsevaisia. Miettiä vuosia jokaista siirtoa. Miksi vain se olisi oikea tapa toimia? Miksi se takaisi parin yhdessä pysymisen? Eroavathan ihmiset kymmenien vuosienkin jälkeen. Ehkä nopeasti toimivat ovatkin vain varmempia siitä, mitä elämältään haluavat ja kenen kanssa. Varmoja siitä, että se ihminen on tämä eikä kukaan muu. 

Olen itse aina aiemmin seurustellessa tai tapaillessa ollut hyvin epävarma. Epävarma olenko oikeasti kiinnostunut. Epävarma tahtoisinko kyseisen henkilön kanssa olla pidempään, tahtoisinko edes seurustella. Mitä jos löytyisi parempi? 

Tavatessa mieheni, kaikki vain kloksahti. Tiesin heti, että se on tämä. Tämä on mies josta haluan aviomieheni. Tämä on mies josta haluan lasteni isän. Yhteenmuutto, kihloihin meno ja ehkäisyn pois jättö ei tuntunut kiirehtimiseltä. Se tuntui oikealta. Olimme molemmat niin varmoja toisistamme, meistä, tulevaisuudesta, kaikesta. Eteneminen tuntui luonnolliselta.

Ehkä juuri silloin kun joutuu miettimään, onko tämä mies nyt oikea, se ei ole hän. Kun olet varma, tämä on se mies, etkä joudu miettimään mistä voisit olla varma että olet tavannut sen oikean, niin silloin hän on se oikea.

  

Tänään uskaltauduin ystävälle asiasta puhumaan, sillä tiesin, ettei hän tuomitsisi. Hän ei ole koskaan vaikuttanut siltä, että hänestä pitäisi noudattaa jotain tiettyä kaavaa. Hän eteni itsekin nopeasti miehensä kanssa. Ja nyt kun hän on raskaana, odottaa heidän ensimmäistä yhteistä lastaan, tuntui luonnolliselta kertoa omista vauvahaaveista. Hänen kanssa oli hyvä puhua. Tuntui hyvältä, että vihdoin voin jollekkin kertoa asioistani. Ilman tuomitsemista. Hän tuntui ymmärtävän.

1.7.2017

Mietin ja googletin lisää eilisiä kipujani, luin keskustelupalstoja, joissa äidit tietävät mielestään kaiken ja uskovat tuntevansa sisällään jokaisen siittiön liikehdinnän ja kisan, kuka heistä ensin ehtii tunkeutumaan munasoluun. Ehkä minunkin kipuni ovat jotain näitä tuntemuksia, joista on helppo tulla jälkikäteen sanomaan, että joo kyllä tunsin silloin ovulaation, kyllä tunsin silloin kiinnittymisen.

Minulla olisi pitänyt ovulaatio olla viime viikonloppuna, lauantaina tai sunnuntaina, ja juuri silloin tunsin kipua oikealla puolella munasarjoissani. Mitä jos todella tunsin ovulaation? Nyt kipu on siirtynyt keskelle, eilen tunsin kipua kohdun tietämillä. Ehkä se oli kiinnittymiskipua. Nythän juuri näihin aikoihin mahdollinen hedelmöittynyt munasolu alkaisi kiinnittymään.

Heräsin aamulla. Rintojani aristaa. Myös tästä eilen luin. Monet kertoivat rintojen aristuksesta kiinnittymisen aikoihin tai kiinnittymisen jälkeen. Voiko munasolu todella olla hedelmöittynyt ja kiinnittynyt? Voinko todella olla raskaana?

Toivon niin kovasti, että varmaan ylitulkitsen jokaista pientä vihlaisua ja nipistystä kehossani. Tarkkailen jatkuvasti mitä kehossani tapahtuu, minkä laisia tuntemuksia ja haen netistä tietoa ja kokemuksia, jotka tukevat omia toiveitani. Ehkä vain kuvittelen, toivon liikaa, elän omissa pilvilinnoissani, missä raskaaksi tulo onnistuukin.

Toivon niin kovasti, mutta samalla en uskalla toivoa. Valmistelen itseäni jatkuvasti pahimpaan vaihtoehtoon, ettei lasta koskaan tule. Onko hyvä lopettaa toivominen, valmistautua pahimpaan, ja mikäli raskaus alkaisikin, ilahtua sitten todella. Vai saako toivon menettäminen vauvahaaveet vain kauemmaksi?

30.6.2017

Minulla sattuu jatkuvasti munasarjojen tienoille. Varmaan joka päivä aina jossakin vaiheessa päivää. Ymmärrän että munasolujen kasvaessa tai ovulaation aikaan mutta onko tämä enää normaalia? Voiko olla normaalia, että munasarjoihin sattuu, nipistää, vihloo melkein joka päivä?

Yritän googlettaa asiaa mutten oikein löydä vastausta. Tietysti bongaan heti keskustelupalstalta naisen kokemuksen samanlaisesta kivusta, ja hänellä oli tällöin kysta. Clomit piti lopettaa välittömästä. Nyt olen varma, että minullakin on kysta. Joudun lopettamaan clomit, munasarjani ovat yhä huonommassa kunnossa ja lapsensaantihaaveet saa haudata.

Ihana kamala clomi. Mahdollistaa ovulaation ja raskaaksi tulemisen mutta tuo samalla riskejä juuri esimerkiksi kystan kasvuun ja täten voivat pilata munasarjat entisestään. Olisiko näitä kannattanutkaan ruveta syömään? Mitä jos olisin ovuloinut ilmankin? Sainhan minä poikanikin ihan luonnollisin keinoin. Mitä jos kokoajan vain pienennän mahdollisuuksiani tulla raskaaksi? Mitä jos clomeista onkin minulle enemmän haittaa kuin hyötyä?