5.7.2017

Puhuin tänään ensimmäistä kertaa lapsen yrittämisestä ja lapsettomuudesta muulle kuin perheelleni. En ole asiasta kertonut ystäville. Pelkään ihmisten tuomitsevan. Aloimme yrittämään lasta hyvin lyhyen seurustelun jälkeen. Tuntuu että ihmiset ovat heti arvostelemassa milloin on liian aikaista. Liian aikaista muuttaa yhteen, liian aikaista mennä kihloihin, liian aikaista yrittää lasta. Kaikkien pitäisi mennä sillä samalla kaavalla. Seurustellaan kolme vuotta, muutetaan yhteen. Asutaan pari vuotta yhdessä mennään kihloihin. Ollaan muutama vuosi kihloissa, mennään naimisiin. Samoihin aikoihin aletaan yrittämään ensimmäistä lasta. 

Kaikkien pitäisi olla yhtä harkitsevaisia. Miettiä vuosia jokaista siirtoa. Miksi vain se olisi oikea tapa toimia? Miksi se takaisi parin yhdessä pysymisen? Eroavathan ihmiset kymmenien vuosienkin jälkeen. Ehkä nopeasti toimivat ovatkin vain varmempia siitä, mitä elämältään haluavat ja kenen kanssa. Varmoja siitä, että se ihminen on tämä eikä kukaan muu. 

Olen itse aina aiemmin seurustellessa tai tapaillessa ollut hyvin epävarma. Epävarma olenko oikeasti kiinnostunut. Epävarma tahtoisinko kyseisen henkilön kanssa olla pidempään, tahtoisinko edes seurustella. Mitä jos löytyisi parempi? 

Tavatessa mieheni, kaikki vain kloksahti. Tiesin heti, että se on tämä. Tämä on mies josta haluan aviomieheni. Tämä on mies josta haluan lasteni isän. Yhteenmuutto, kihloihin meno ja ehkäisyn pois jättö ei tuntunut kiirehtimiseltä. Se tuntui oikealta. Olimme molemmat niin varmoja toisistamme, meistä, tulevaisuudesta, kaikesta. Eteneminen tuntui luonnolliselta.

Ehkä juuri silloin kun joutuu miettimään, onko tämä mies nyt oikea, se ei ole hän. Kun olet varma, tämä on se mies, etkä joudu miettimään mistä voisit olla varma että olet tavannut sen oikean, niin silloin hän on se oikea.

  

Tänään uskaltauduin ystävälle asiasta puhumaan, sillä tiesin, ettei hän tuomitsisi. Hän ei ole koskaan vaikuttanut siltä, että hänestä pitäisi noudattaa jotain tiettyä kaavaa. Hän eteni itsekin nopeasti miehensä kanssa. Ja nyt kun hän on raskaana, odottaa heidän ensimmäistä yhteistä lastaan, tuntui luonnolliselta kertoa omista vauvahaaveista. Hänen kanssa oli hyvä puhua. Tuntui hyvältä, että vihdoin voin jollekkin kertoa asioistani. Ilman tuomitsemista. Hän tuntui ymmärtävän.