Kirjoittaminen
on jäänyt hetkeksi. Oikeastaan koko lapsenteon ajattelu on jäänyt
hetkeksi. Olen ollut niin keskittynyt häihimme, joita vietettiin
perjantaina. Ihan
vain pienet häät. Meidät vihittiin kappelissa sisaruksieni ja heidän
perheensä sekä tietysti poikani ollessa läsnä. Siskoni oli tehnyt minulle kauniit kiharat, joita koristi kimalteleva tiara. Päälläni minulla oli valkoinen pitsimekko. Siskoni otti
meistä kauniita hääkuvia tilaisuuden ajan ja kirkon lähellä vihreissä
maisemissa. Sillalla, nurmella, kirkon edustalla, kaaren alla ja vanhaa
kiviseinää vasten. Osiin kuviin otimme mukaan myös poikani.
Tilaisuus
oli intiimi, lyhyt ja kaunis. Poikani toimi sormuspoikana ja me
lausuimme mieheni kanssa sormuslupaukset. Nyt olen rouva, ja voi kuinka
olenkaan onnellinen.
Tilaisuuden
jälkeen otimme kuvia myös lapsistamme, pienet serkukset. Niistä tuli
suloisia, hauskoja ja eläväisiä kuvia. Tietysti myös sisaruskuva kahden
ihanan siskoni kanssa.
Juhlintaa
jatkettiin rennosti meillä kotona. Lapset sai vapaasti leikkiä ja
mesota. Tarjolla kakkua, pasteijoita ja keksejä kahvin, limsan ja mehun
kera. Itse sai nauttia kaikkein lähimpien ja rakkaimpien seurasta ja
tietysti ihanan mieheni seurasta.
Jännitin kaiken onnistumista vaikka tilaisuus oli pienempi ja rennompi. Kuinka paljon olisinkaan stressanut suuria häitä järjestettäessä. Nämä olivat juuri hyvät, meidän laiset, meidän näköiset.
Nyt ollaan palattu taas arkeen. Tai oikeastaan ei, sillä miehelläni on loma. Joten nyt nautitaan lomasta ja toistemme seurasta. Huomenna pääsemme lähtemään kylpylähotelliin kunnolla rentoutumaan altaille, syömään hyvin ja kuhertelemaan hotellin vuoteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti