"Ikenet
näyttää hyviltä", hammaslääkäri sanoo. Se on pääasia. Alkavia reikiä
on, eivät vaadi paikkaamista, hammaskiveä on, poistetaan, värjääntymää
on. "Se on se tupakointi", hän toteaa. Hiotaan värjääntymä pois. Vanhan
paikan alla mahdollisesti tyhjiö, varataan aika, puretaan paikka ja
laitetaan uusi. "Kaikennäköistä."
Totta
tosiaan, kaikennäköistä, mutta ikenet ovat kunnossa. Ei tulehduksia, ei
iensairauksia. Se oli se, jota pelkäsin. Olen pelännyt siitä lähtien kun
luin iensairauksien ja lapsettomuuden yhteydestä. Mutta minunpa ikenet
näyttävät hyviltä. Yksi mahdollinen syy pois lapsettomuuden syiden -listalta.
Enää
hammaslääkäri ei pelota minua. Kerroin avoimesti sairastamastani
bulimiasta, jotta hammaslääkäri ymmärtäisi paremmin hampaideni kunnon.
Hän ei tuominnut. Sanoi etteivät hampaani niin pahat ole, kaikki on ihan
kunnossa.
Nyt lupaan pitää hampaistani parempaa huolta. Peseminen aamuin illoin onnistuu, lankaaminen vähintään kolmesti viikossa onnistuu, hammaskiven poisto vuoden päästä onnistuu, tarkistuskäynti kolmen vuoden päästä onnistuu, tupakoinnin lopettaminen, sekin ehkä onnistuu. Viimeistään silloin kun inseminaatiohoidot aloitetaan. Mutta
se mikä tuottaa ongelmia, on oksentelu. Se ei ole niin helppoa. Sairaus
varjostaa minua yhä, ja parantuminen on todellakin aivan lähtökuopissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti