keskiviikko 13. syyskuuta 2017

21.8.2017

"Ikenet näyttää hyviltä", hammaslääkäri sanoo. Se on pääasia. Alkavia reikiä on, eivät vaadi paikkaamista, hammaskiveä on, poistetaan, värjääntymää on. "Se on se tupakointi", hän toteaa. Hiotaan värjääntymä pois. Vanhan paikan alla mahdollisesti tyhjiö, varataan aika, puretaan paikka ja laitetaan uusi. "Kaikennäköistä."
  
Totta tosiaan, kaikennäköistä, mutta ikenet ovat kunnossa. Ei tulehduksia, ei iensairauksia. Se oli se, jota pelkäsin. Olen pelännyt siitä lähtien kun luin iensairauksien ja lapsettomuuden yhteydestä. Mutta minunpa ikenet näyttävät hyviltä. Yksi mahdollinen syy pois lapsettomuuden syiden -listalta.
  
Enää hammaslääkäri ei pelota minua. Kerroin avoimesti sairastamastani bulimiasta, jotta hammaslääkäri ymmärtäisi paremmin hampaideni kunnon. Hän ei tuominnut. Sanoi etteivät hampaani niin pahat ole, kaikki on ihan kunnossa. 

Nyt lupaan pitää hampaistani parempaa huolta. Peseminen aamuin illoin onnistuu, lankaaminen vähintään kolmesti viikossa onnistuu, hammaskiven poisto vuoden päästä onnistuu, tarkistuskäynti kolmen vuoden päästä onnistuu, tupakoinnin lopettaminen, sekin ehkä onnistuu. Viimeistään silloin kun inseminaatiohoidot aloitetaan. Mutta se mikä tuottaa ongelmia, on oksentelu. Se ei ole niin helppoa. Sairaus varjostaa minua yhä, ja parantuminen on todellakin aivan lähtökuopissa. 

Yritän. Yritän parantua. Ja haluan parantua. Todella, todella haluan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti