Tämä lapsettomuus, yrittäminen, hoidot ja epäonnistumiset
pyörivät mielessäni paljon. Välillä niin paljon, että on vaikea keksiä muuta
sanottavaa. Haluaisin sanoa jotain tilanteestani. Haluaisin jonkun kuuntelevan
ja ymmärtävän. Vertaistukeakin ehkä. Mutten halua puhua ystävilleni. En halua
levitellä tätä ympäriinsä, puida kaikkien kanssa. En halua heidän tarkkailevan,
milloin raskaus olisi mahdollisesti onnistunut. En halua heidän säälivän minua.
Enkä halua heidän suhtautumisensa muuttuvan minua kohtaan. Ja mitä jollen
koskaan tulisikaan raskaaksi? En halua silloin vatvoa asiaa ystävien kanssa.
Haluan ennemmin vain sanoa, etten koskaan edes halua lapsia, että tämä yksi
riittää minulle.
Toisinaan on vain niin vaikea keksiä sanottavaa. Kun mietin
tilannettani ja haluaisin sanoa jotain, kertoa tulevista hoidoista. Mutta
toisaalta juuri en halua kertoa niistä. Silloin vain istun hiljaa, mietin mitä
muuta voisin sanoa, osaamatta sanoa mitään. Yritän hymyillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti