21.8.2017

"Ikenet näyttää hyviltä", hammaslääkäri sanoo. Se on pääasia. Alkavia reikiä on, eivät vaadi paikkaamista, hammaskiveä on, poistetaan, värjääntymää on. "Se on se tupakointi", hän toteaa. Hiotaan värjääntymä pois. Vanhan paikan alla mahdollisesti tyhjiö, varataan aika, puretaan paikka ja laitetaan uusi. "Kaikennäköistä."

  

Totta tosiaan, kaikennäköistä, mutta ikenet ovat kunnossa. Ei tulehduksia, ei iensairauksia. Se oli se, jota pelkäsin. Olen pelännyt siitä lähtien kun luin iensairauksien ja lapsettomuuden yhteydestä. Mutta minunpa ikenet näyttävät hyviltä. Yksi mahdollinen syy pois lapsettomuuden syiden -listalta.

  

Enää hammaslääkäri ei pelota minua. Kerroin avoimesti sairastamastani bulimiasta, jotta hammaslääkäri ymmärtäisi paremmin hampaideni kunnon. Hän ei tuominnut. Sanoi etteivät hampaani niin pahat ole, kaikki on ihan kunnossa. 

Nyt lupaan pitää hampaistani parempaa huolta. Peseminen aamuin illoin onnistuu, lankaaminen vähintään kolmesti viikossa onnistuu, hammaskiven poisto vuoden päästä onnistuu, tarkistuskäynti kolmen vuoden päästä onnistuu, tupakoinnin lopettaminen, sekin ehkä onnistuu. Viimeistään silloin kun inseminaatiohoidot aloitetaan. Mutta se mikä tuottaa ongelmia, on oksentelu. Se ei ole niin helppoa. Sairaus varjostaa minua yhä, ja parantuminen on todellakin aivan lähtökuopissa. 

Yritän. Yritän parantua. Ja haluan parantua. Todella, todella haluan.

13.7.2017

Tänään tein vihdoin sen, mitä olen lykännyt vuosia. Varasin hammaslääkäriajan. Tahdon tietää suuni terveyden, missä kunnossa hampaani ja ikeneni ovat. Voiko mahdollinen lapsettomuuden syy löytyä suustani. Aika on vasta elokuun loppupuolella, mutta nyt se on ainakin varattu.

26.6.2017

Luin tänään artikkelin AVA:n lifestylesivuilta, "Nämä asiat jokaisen pariskunnan tulisi tehdä ennen ensimmäistä raskautta". Okei, tämä ei ole ensimmäinen raskauteni, jos nyt ylipäätänsä raskaudun. Mutta tämä on mieheni ensimmäinen lapsi ja minun ensimmäinen raskauteni hänen kanssaan.

"Keskustele puolisosi kanssa"

Sen olen tehnyt. Puhumme paljon lapsen saannista, millaista elämä lapsen kanssa olisi, omista odotuksista, toiveista, kasvatusperiaatteista, kaikesta. Olemme halunneet tätä niin pitkään, että kaikesta on tullut puhuttua, jopa nimiä on mietitty ja pojalle meillä jo nimi onkin valmiina.

"Jätä ehkäisypillerit ajoissa"

Nämä on jätetty jo aikaa sitten. En montaa laattaa, ehkä kaksi, ehtinyt edes syömään mieheni tapaamisen jälkeen. Ennen meitä en ehkäisypillereitä syönytkään, koska en ollut pitkään aikaan vakavassa suhteessa. Joten kehoni pitäisi olla päässyt takaisin luonnolliseen rytmiinsä ja olla valmis raskauteen.

"Rajoittakaa juhlimista"

Tätä emme tee muutenkaan. Meistä kumpikaan ei ole sellainen, että viihtyisi baareissa, tahtoisi juoda päätään täyteen. Joku saunajuoma voidaan joskus ottaa, mutta sen enempi juominen on kyllä todella harvassa. Tupakointi on meidän paheemme. Se pitäisi todella lopettaa. Arvioiden mukaan jopa 13% hedelmällisyyteen liittyvistä ongelmista on tupakan aiheuttamia. Niin paljon? Ei, tämä täytyy todella lopettaa. Miksen ole tehnyt sitä jo aiemmin? Miksi ylipäänsä aloitin uudelleen. Olin pitkään polttamatta. Mitä jos raskautuisinkin vain lopettamalla tupakoinnin? Päätän lopettaa. Nyt minä lopetan. Tehtävälista nro 1: Lopeta tupakointi.

"Rajoita kofeiinin saantia"

Tämä vain siksi, että liika kofeiini lisää keskenmenon riskiä. Yritysaikana voi siis kofeiinia nauttia, mutta vieroitusoireiden välttämiseksi tämän vähentämistä suositellaan jo yritysaikana. Itse en muutenkaan mielinmäärin kofeiinia nauti. 2-3 kuppia kahvia juon päivässä, joten lopettamisen en usko olevan ongelma, mikäli raskaaksi tulisin. En ensimmäistä lastanikaan odottaessani juonut kahvia lainkaan.

"Astu vaa`alle"

Ylipaino ei ole minulla ongelma. Olen hoikkarakenteinen ja painoindeksini on n. 16-17. Nainen on tutkitusti hedelmällisimmillään painoindeksin ollessa 19 ja 24 välillä. Ehkä siinä siis on perää, mitä lääkäri joskus ihan ensimmäisellä käynnillä sanoi, joskus naisen pieni pyöristyminen jo auttaa raskaaksi tulemisessa. Ehkä muutama kilo todella pitäisi saada lisää.

"Mene elokuviin"

Oi, muistan miten kamalaa elokuvateatterissa oli istua odottaessani ensimmäistä lastani. Joka paikkaan sattui, mikään asento ei ollut hyvä. No, olemmekin mieheni kanssa enemmän viaplaytä ja cmorea kotisohvalla tyyppiä. Elokuvissakäyntien poisjäänti ei todellakaan haittaa.

"Säästä rahaa"

Lapseen sitä tarvitaan paljon. Kaikki pinnasängyt, hoitopöydät, vaipat, sitterit, syöttötuolit, vaatteet, lelut, kaikki. Säästäminen ollaan aloitettu. Ihan vain sellaiseen säästöpurkkiin. Sukanvarteen tekniikalla. Mutta nyt olemme juuri puhuneet asunnonsäästötilin avaamisesta ja aiommekin mennä pankkiin keskustelemaan asiasta. Joo, eihän se raha silloin lapseen mene. Mutta uskon raha-asioiden kyllä järjestyvän. Enkä muutenkaan ymmärrä kaiken maailman vaunujen ja muiden ostoa täysin uutena, kun käytettyinäkin löytyy todella hyväkuntoisia ja paljon kohtuuhintaisempia. Eihän niitä edellisellä omistajalla todella ole ehditty edes pitkään käyttämään. Pieni lapsi kasvaa niin nopeasti ulos kaikesta. Miten paljon jäikään vaatteita käyttämättä omalla pojallani, kun jo huomasin niiden olevan liian pieniä.

"Nuku varastoon"

Tämä on hyvä neuvo. Nukkumisesta pitäisi osata nauttia ennen lapsen saantia. Silloin ei enää nukuta. Olen vain kovin huono nukkumaan. Heräilen öisin, aamuyöstä, nukun katkonaisesti ja olen aamuvirkku. Mieheni jaksaa ehkä valvoa vähän pidempään kuin minä, ja pystyy aamuisin nukkumaan pidempää. Ehkä hän voi iltaisin valvoa vauvan kanssa, jos vauva ei tahdo nukahtaa, ja minä voin sitten herätä aiemmin vauvaa hoitamaan. Tämä siis onnistuu viikonloppuisin, ei arkena tietenkään. Mutta kyllä niin vähillä yöunilla on ennenkin menty, koska en vain saa nukuttua ja silloin, kun poikani oli vielä pieni. Jostain se energia kuitenkin aina löytyi. Ehkä liikunnasta. Sillä liikuin poikani ollessa pieni todella paljon. Kävimme pitkillä vaunulenkeillä, kävelin tai rullaluistelin. Puistoissa olimme paljon, pyöräilin hän takanani istuimessa, kävin salilla, uimassa, lenkillä aikaisin aamulla poikani vielä nukkuessa. Silloin tulikin oltua hyvässä kunnossa. Raskauskilot tippuivat hetkessä pois. Tällä kertaan sallin ehkä olla hieman armollisempi itselleni.

"Taltuta stressi"

On tutkittu että korkea stressitaso voi viivyttää raskaaksi tulemista. Tässä minulla on paljon petrattavaa. Töissä stressasin töitä, ajanpuutetta ja nyt kun en ole töissä, stressaan töiden puuttumista, oman alan löytymistä, mieluisan harrastuksen löytymistä, raskaaksi tulemisen vaikeutta, vanhempieni suhtautumista mieheeni. Hän ei ihan ole vanhempieni suosiossa. Tulevaa käräjäoikeuskäyntiä poikani huoltajuutta koskien. Poikani isä on siis erostamme saakka, kun poikani oli noin puolitoista vuotias, yrittänyt viedä poikaani minulta, siinä kuitenkaan onnistumatta, ja nyt ollaan jälleen menossa käräjille. Eihän hänellä mitään oikeita syitä ole, miksi poika hänelle pitäisi siirtää, joten en todella usko hänen poikaa saavan. Mutta kyllä se silti stressaa, onhan kyse maailman tärkeimmästä ihmisestäni.

Miten stressitasoa saisi alemmas? Miten voin olla murehtimatta näitä asioita. Artikkelissa ehdotetaan päiväkirjanpitoa, mutten usko sen auttavan. Pidin aiemmin kirjaa päivän positiivisista asioista, mutta stressasin silti kaikkea mahdollista. Auttaisiko mindfulness? Jooga? Itselle sopivan harrastuksen löytyminen? Jonkun ulkopuolisen kanssa keskustelu? Se kyllä tuntuisi oudolta. Mindfulness voisi kiinnostaa. Odotan tällä hetkellä kovasti ensi syksyn kansalaisopiston esitteen saapumista. Minua kiinnostaisi harrasteteatteri, valokuvaaminen/kuvankäsittely, luova kirjoittaminen ja juuri tämä mindfulness.

"Keskustele äitisi kanssa"

Tämä nyt lähinnä sopii juuri heille, jotka ensimmäistä lasta yrittävät. Minulla raskaudesta ja synnytyksestä on jo omakohtaista kokemusta, siskojen ja äidinkin kanssa on paljon tultu juteltua heidän kokemuksistaan, joten tiedän mitä on edessä. Ehkä ennemmin mieheni voisi puhua isyydestä isänsä kanssa, mutta hän on valitettavasti isänsä menettänyt. Mutta todella uskon miehestäni tulevan loistava isä. Hän kohtelee niin hyvin minunkin poikaani.

"Ota valokuvia"

Oi, näitä pitäisi kyllä ottaa. Kuvia tulee räpsittyä vain puhelimella ja laitettua instagramiin. Kameraa meillä ei ole. Sellainen pitäisi ehdottomasti hankkia, varsinkin jos syksyllä menen johonkin kansalaisopiston valokuvaus/kuvankäsittelykurssille.

"Käykää ravintoloissa"

Olemmeko edes käyneet kunnon ravintolassa muuta kuin ensimmäisenä ystävänpäivänä tapaamisemme jälkeen? Kävimmehän me muuten kylpylähotellissa yötä ollessamme. Mutta vähiin ovat nuo ravintolakäynnit jääneet. Toisaalta tämä neuvo vähän riitelee aloita säästäminen neuvon kanssa. Mieluummin laitan rahaa säästöön ja kokkailen sitten mieheni kanssa kotosalla jotakin hyvää ruokaa. Olen muutenkin niin pieniruokainen, että ravintola-annoksestani aina suurin osa jää lautaselle.

"Käy hammaslääkärissä"

Tästä jo aiemmin artikkelin luin ja teillekin kirjoitin, miten iensairaukset voivat vaikuttaa raskautumiseen. Iensairauksista kärsivien on todettu olevan myös alttiimpia keskenmenoille ja ennenaikaisille synnytyksille. Tehtävä nro.2 varaa hammaslääkäriaika.

"Lopeta vaatteiden shoppailu"

Uusia vaatteita tarvitaan ennemmin siinä vaiheessa, kun tulee siirtyä äitiyysvaateosastolle. Shoppailun olen aina pyrkinytkin pitämään kurissa, ja mielestäni onnistunut siinä hyvin. En tee turhia ostoksia. Ostan vain kun todella tarvitsen jotain. Eilen olin siskoni kanssa kauppakeskuksessa makutuomarina. Onnistuin pitämään omat näppini kurissa houkutuksilta. Tosin yhden niin ihanan asun näin, että sitä oli pakko sovittaa. Jätin asun kuitenkin kaupan rekille.

"Treenaa lantionpohjalihaksia"

Tätä pitäisi oikeasti tehdä. Ei vain raskaana olevat, raskautta yrittävät, raskauden jälkeen tai ikääntyvät vaan ihan kaikkien. Myönnän, enpä ole tehnyt.

Nyt siis tupakka pois suusta, lantiopohjalihaksia treenaamaan, hammaslääkäriaikaa varaamaan, kameraa ostamaan ja miettimään stressitason laskemisen keinoja. Seuraavaksi varmaan stressaan miten saan stressitasoni kuriin.

20.6.2017

Luin muutama päivä sitten Iltalehdestä, että iensairautta aiheuttava bakteeri voi estää raskaaksi tulemisen. Tutkimus on tehty Helsingin yliopiston suu- ja leukasairauksien osastolla yhteistyössä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikan kanssa. Tutkimuksessa löytyi tietty bakteeri, Porophyromonas gingivalis, joka esiintyi merkittävästi useammin tutkimukseen osallistuneista heillä, jotka eivät vuoden seuranta-aikana raskaaksi tulleet.

Milloin itse viimeksi olen käynyt hammaslääkärissä? En varmaan sen jälkeen kun täytin 18. Siitä on jo seitsemän vuotta. Missä kunnossa omat hampaani ja suuni terveys mahtaa olla? Pesen kyllä hampaat säännöllisesti ja syön ruokailun jälkeen ksylitolipastilleja tai purkkaa. Muttei se auta, jos oksentelee paljon.

Olen siis sairastanut pitkään, useita vuosia, bulimiaa. Joten hampaideni kiille on varmasti aika kulunut eikä suuni terveys varmasti ole mitään kympin luokkaa. Sen vuoksi en ole hammaslääkäriin uskaltautunutkaan. Minua hävettää. Minua hävettää missä kunnossa hampaani saattavat olla. Minua hävettää sairauteni. En koskaan puhu siitä kenellekään. Olen aina salannut sen. Ystäviltä, tutuilta, perheeltä.

Miehelleni olen puhunut asiasta. Hänelle olen kertonut. Mutta luulen ettei hän ihan taida ymmärtää. Ehkä suhtautuu vähättelevästi. Ihmiset kuvittelevat että se on niin yksinkertaista, et vaan syö niin paljon, lopetat ajoissa, kuvottava olo ei tule, etkä oksenna. Mutta vuosia sairastaneena, se ei käy niin vain.

Ei tarvita suuria elämänmuutoksia, stressiä tai surua aiheuttavia asioita, vastoinkäymisiä, liian suuriksi kasvaneita mielihaluja, kun tarttuu siihen suklaalevyyn ja pizzapakettiin. Kun mättää kaapeista kaikkea mahdollista tai hakee kaupasta niin ison kasan karkkia, että myyjä varmaan luulee minun järjestävän lastenkutsut. Mutta minäpä syön ne itse. Syön ja syön, vatsaan koskee, olen täynnä, kuvottaa, jatkan. Kunnes kaikki on loppu. Sitten oksennan. En työnnä sormia kurkkuun. Joskus nuorempana tein niin. Ehkä kasiluokalla. Mutta nykyään, jo vuosia, olen pystynyt oksentamaan ilman sen suurempaa yrittämistä. Se vain tulee, enkä voi sille mitään. Janottaa, otan vettä, ja oksennan lisää. Kunnes mitään ei enää tule. Vain vettä. Silloin lopetan. Mutta olo on edelleen ruma, lihava, vastenmielinen ja kuvottava.

Tämän kirjoittaminen ja sen lukeminen kuulostaa niin nöyryyttävältä, nololta, hävettävältä. En ikimaailmassa tahtoisi kertoa siitä hammaslääkärille, hänen ihmetellessä hampaideni huonoa kuntoa. Vai näkisikö hän hampaistani, että olen oksentanut paljon? Osaisiko hän arvata?

Mitä jos syy lapsettomuuteeni onkin suussani. Jos minä kannankin tuota tutkimuksessa löytynyttä bakteeria. Pitäisikö varata aika? Kerätä rohkeutensa ja niellä ylpeytensä. Mennä hammaslääkäriin, vaikka joutuisinkin paljastamaan kaiken. Puhumaan kamalasta nolosta sairaudestani. Jonka vakavuutta ei edes taideta ymmärtää.