30.9.2017

Eli, mitä nyt oikeasti aletaan tekemään. Inseminaatio aloitetaan seuraavalla kierrolla. Neljäntenä kiertopäivänä aloitan pistämään vatsaani munasoluja kypsyttävää pistosta. Kynä jolla pistän näyttää aivan insuliinikynältä. Viimeistään kuudentena kiertopäivänä käyn lääkärissä ultrattavana, jolloin katsotaan, onko munasolu lähtenyt kypsymään. Pistoksia ja ultrakäyntejä jatketaan niin kauan, että munasolu on lähtenyt kypsymään riittävästi. Sitten varataan aika itse inseminaatiohoitoon. Minulle annetaan ovulaation käynnistävä pistos ja mieheltäni otetaan spermanäyte. Sperma pestään niin, että jäljelle jää vain kaikkein parhaimmat siittiöt. Siittiöt ruiskutetaan katetrin avulla kohtuontelooni. Sitten vain odotetaan, toivotaan hedelmöittymisen tapahtuvan. Kahden viikon kuluttua inseminaatiohoidosta tehdään raskaustesti.

Onnistumisprosentit ovat 10-20. Tätä hoitoa voidaan tehdä vain 2-4 kertaa. Jollei raskaus sinä aikana ala, hoito lopetetaan. Sitten siirrytään kovempiin ja kalliimpiin hoitoihin, koeputkihedelmöitykseen. Mutta sitä en halua miettiä vielä. Se ei ole vielä ajankohtaista. Nyt keskitytään tähän hoitoon ja toivon raskauden alkavan tällä keinolla.

Kunpa kaikki menisi hyvin. Kunpa raskaus alkaisi jo ensimmäisellä yrittämällä.

14.8.2017

"Oletteko halukkaita siirtymään rankempiin hoitoihin?", lääkäri kysyy. Inseminaatiohoito olisi seuraava vaihtoehto. Siinä mies antaa spermanäytteen, joka pestään. Erotellaan huonommat siittiöt pois, niin että jäljelle jäävät vain valioyksilöt. Minulle annettaisiin ovulaation käynnistävä hormonipistos, jonka jälkeen 24-42 tunnin päästä mieheni sperma ruiskutetaan sisääni kohtuonteloon ohuella katetrilla. Sitten vain toivotaan hedelmöittymisen tapahtuvan.

"Siinä joudutaan yleensä käyttämään vahvempaa hormonaalista lääkitystä", hän sanoo. "Poliklinikka käyntejä tulee enemmän. Puolison tulisi myös olla paikalla." Kyllä me ollaan mietitty. Terolutit ja clomifenit eivät auta. Olen valmis kestämään mitä vain sivuoireita, mitä vain riskejä, mitä vain kipuja, hoitoa, ihan mitä tahansa jos vain voisimme saada yhteisen lapsen. "Kyllä me halutaan lähteä seuraavaan hoitoon." 

Clomifenejä minulla on 10 tablettia vielä jäljellä. Riittävät siis kahdelle kierrolle. Kahdella kierrolla syön siis vielä vanhan annostuksen mukaan clomeja ja teroluteja syön tupla-annoksen, kaksi tablettia päivässä. Samalla jonotetaan inseminaatiohoitoon. Lääkäri laittaa sinne nyt lähetteen ja jonot ovat noin kolme kuukautta. Kolmen kuukauden päästä meille aukeaa uusi mahdollisuus. Uusi keino. Ehkä tämä on se meidän keino saada vauva.

  

Inseminaatio voidaan tehdä 3-4 kertaa. Näin luin joltakin sivulta googletuksen jälkeen. Toivon todella näiden 3-4 kerran riittävän. Muuten keinot alkavat olla vähissä.

  

Ehkä todella viimein vauvamme voi syntyä vuoden tai reilu vuoden päästä.

2.8.2017

Menkat. Nyt jo? Otin viimeisen terolutin eilen. Terolutejen pitäisi pidentää kiertoani mutta nyt kiertoni jäi vain 23.päivän pituiseksi. En minä näin voi raskautua. Kierto ei ole riittävän pitkä. Otanko enää clomeja ja teroja jolleivat ne mitään auta? Mitä jos ovuloisinkin ilman clomeja? Silloin kiertoni olisi tarpeeksi pitkä. Silloin clomifenit eivät olisi lyhentämässä kiertoani.

Soitan lääkäriin. Naistentautien poliklinikka on kiinni 7.8 asti. Silloin on liian myöhäistä. Minun pitäisi aloittaa clomifen perjantaina, en voi odottaa vastausta maanantaihin. 

En ota clomeja nyt. En tällä kierrolla. En ota tällä kierrolla mitään lääkkeitä. Toivon ovuloivani luonnostaan, ilman lääkkeitä. Naistentautien polin avauduttua soitan uudelleen. Kysyäkseni syönkö enää edes jatkossa näitä lääkkeitä, voiko näistä olla mitään apua, onko kiertoni riittävän pitkä ja jollen syö näitä, niin mitä sitten tehdään? Nyt annan kroppani levätä. Kierron normalisoitua, sellaiseksi millainen se minulla luonnostaan on, ilman lääkkeitä.

9.7.2017

Kuukautisia ei kuulu. Eikö niiden pitäisi jo alkaa? Kuinka pian kuukautisten pitäisi alkaa terolut kierrolla? Luulin niiden alkavan parin päivän sisällä viimeisen teroluttabletin oton jälkeen. Googlaan asiaa. Eipä ole muillakaan alkanut. Eli jos kuukautiseni alkavatkin myöhemmin, mahdollisuus positiiviseen tulokseen on vielä. Eilen oli vain aivan liian varhaista. Liian aikaista testaukseen. 

Kun kuukautisia ei kuulu, myös ovulaationi on ollut myöhemmin. En olekaan ovuloinut silloin kun luulin. Seksiä on onneksi muutenkin usein, ei vain oletetun ovulaation aikaan, joten kaikki mahadollisuudet raskautumiseen on yhä.

Voi kunpa kuukautiset pysyisivät poissa. Voi kunpa plussaisin vielä.

1.7.2017

Mietin ja googletin lisää eilisiä kipujani, luin keskustelupalstoja, joissa äidit tietävät mielestään kaiken ja uskovat tuntevansa sisällään jokaisen siittiön liikehdinnän ja kisan, kuka heistä ensin ehtii tunkeutumaan munasoluun. Ehkä minunkin kipuni ovat jotain näitä tuntemuksia, joista on helppo tulla jälkikäteen sanomaan, että joo kyllä tunsin silloin ovulaation, kyllä tunsin silloin kiinnittymisen.

Minulla olisi pitänyt ovulaatio olla viime viikonloppuna, lauantaina tai sunnuntaina, ja juuri silloin tunsin kipua oikealla puolella munasarjoissani. Mitä jos todella tunsin ovulaation? Nyt kipu on siirtynyt keskelle, eilen tunsin kipua kohdun tietämillä. Ehkä se oli kiinnittymiskipua. Nythän juuri näihin aikoihin mahdollinen hedelmöittynyt munasolu alkaisi kiinnittymään.

Heräsin aamulla. Rintojani aristaa. Myös tästä eilen luin. Monet kertoivat rintojen aristuksesta kiinnittymisen aikoihin tai kiinnittymisen jälkeen. Voiko munasolu todella olla hedelmöittynyt ja kiinnittynyt? Voinko todella olla raskaana?

Toivon niin kovasti, että varmaan ylitulkitsen jokaista pientä vihlaisua ja nipistystä kehossani. Tarkkailen jatkuvasti mitä kehossani tapahtuu, minkä laisia tuntemuksia ja haen netistä tietoa ja kokemuksia, jotka tukevat omia toiveitani. Ehkä vain kuvittelen, toivon liikaa, elän omissa pilvilinnoissani, missä raskaaksi tulo onnistuukin.

Toivon niin kovasti, mutta samalla en uskalla toivoa. Valmistelen itseäni jatkuvasti pahimpaan vaihtoehtoon, ettei lasta koskaan tule. Onko hyvä lopettaa toivominen, valmistautua pahimpaan, ja mikäli raskaus alkaisikin, ilahtua sitten todella. Vai saako toivon menettäminen vauvahaaveet vain kauemmaksi?