2.9.2017

Istun vessassa vatsaani pidellen. Toivon vatsakipuni olevan vain ummetusta. Oksennan. Okei, ei ummetuksen takia oksenneta. Makaan sohvalla kippurassa. Ai saatana. Makuuasentokaan ei paranna oloani. Lähden käymään ulkona. Oksennan pihalla, en voi sille mitään. Kahvit vain tulevat ulos. Vatsaani koskee niin paljon, etten muista milloin tällaista kipua olisi ollut.

Voiko tämä kipu ja pahoinvointi johtua clomifenista? Vatsan ja lantionseudun vaivat ja pahoinvointi kuuluvat nimittäin haittavaikutuksiin. On minulla ennenkin ollut kipuja ja pahoinvointia clomeista johtuen, muttei tällaista. Mutta tällä kierrolla olenkin syönyt clomeja tupla-annoksen. Johtuuko se siitä? Oliko omin päin annoksen tuplaaminen sittenkään viisasta? Mitä jos olen itse aiheuttanut jotain ongelmia sisälläni.

Salaa toivon, ettei kipu ja pahoinvointi johdu clomeista. Toivon oksentamisen johtuvan raskaudesta. Pahoinvointini sijoittuu aina aamuun. Voisinko olla raskaana? Vaikka minulla olikin kuukautiset, niin onhan sitä nyt toisiakin joilla raskaudesta huolimatta kuukautiset tulevat. Olisinko minä yksi näistä? Pitäisikö tehdä raskaustesti? Ihan vain varmuuden vuoksi.

Haluan tietää, jos olen raskaana. Että osaisin lopettaa lääkkeet ja kiinnittää muutenkin huomiota elintapoihini, jotta vauvasta kasvaisi mahdollisimmat terve. Mutta pelkään testin teko. Pelkään todennäköistä pettymystä.

14.7.2017

Vatsa on turvonnut kuin ilmapallo, ylävatsasta alavatsaan asti. Yököttää, etoo, oksennan. Vatsaan sattuu. Vatsa tuntuu kovalta, pinkeältä. Ylävatsakipu tuntuu heijastuvan myös rinnan alueella ja selkäpuolelle. Soitan lääkäriin. 

Hoitaja kysyy heti, olenko varma etten ole raskaana. Voi kyllä minä olen. Olisinkin raskaana. Se olisi paras mahdollinen uutinen. Mutta testi näytti negaa ja kuukautiset ovat juuri loppuneet, en voi olla raskaana. Tämä johtuu nyt jostain muusta. 

Saan lääkäriajan vasta viikon päähän maanantaille. Tämän olon kanssa pitäisi nyt kestää. Vaatteet puristavat, tuntuvat epämukavilta, hiertäviltä, olo on kuin virtahevolla. Onpa hauska viikonloppu tulossa.

29.6.2017

Luin tänään artikkelin AVA:n Lifestyle –nettisivuilta PCOS:stä. Arvioiden mukaan jopa joka viides suomalainen nainen kärsii PCOS:stä. Joka viides! Sehän on kauhea määrä. En ole tajunnut että PCOS on niin yleinen. Luulin olevani itse näiden harvojen epäonnekkaiden joukossa, joka tästä kärsii. Harva kuitenkaan tietää itsekkään sairastavansa monirakkulaoireyhtymää, PCOS on alidiagnosoitu.

PCOS:stä puhuttaessa usein nousee esiin liikakarvoitus ja ylipaino, mutta minulla ei ole näistä kumpaakaan. Siksi ensi kertaa tätä yksityisellä lääkärillä epäillessä, ei hän diagnoosia varmaksi antanut, sanoi vain että voi olla. En kuitenkaan ulkoisesti ollut tyypillinen PCOS:sää sairastava, joten hän itsekin epäili, voiko minulla sitä olla.

PCOS:sää diagnosoidessa kiinnitetään huomiota erityisesti kolmeen asiaan: miessukupuolihormonin liikatuotanto, kuukautiskierron häiriöt ja munasarjan monirakkulaisuuteen. Mikäli kaikki kolme näistä täyttyvät, on kyse PCOS:n vaikeimmasta muodosta. Usein näistä täyttyy kuitenkin vain kaksi. Minun tapauksessani kuukautiskierron häiriöt ja munasarjojen monirakkulaisuus. Testosteronitasoni on normaali ja siksi en esimerkiksi juuri liikakarvoituksesta kärsi. Se siis, etten ulkoisesti näytä tyypillisenä pidetyltä PCOS-naiselta, ei tarkoita etteikö minulla sitä olisi.

Tutkimusten mukaan PCOS-naisilla on yhtä usein vähintään yksi lapsi kuin muillakin. Mitäs kun minulla on jo yksi? Voinko saada toista? Voinko mieheni kanssa koskaan saada yhteistä lasta? Lapsettomuushoidot ovat kuulemma tehokkaita. Miksi ne eivät sitten tehoa minuun? En tahdo jäädä niiden naisten joukkoon, joilla nämä clomit ja terot eivät tuota tulosta. En tahdo jäädä yhden lapsen äidiksi. Tahdon toisen lapsen. Tahdon lapsen miehen kanssa, jonka kanssa vietän loppu elämäni.

Kuinka suureksi voikaan vauvakuume kasvaa.

6.2.2017

On syntymäpäiväni. Ensimmäinen käyntini naistentautien polilla. Istun odotushuoneessa hermostuneena. Jännittää. Pelkään jotain kamalaa löytyvän. Tekstaan miehelleni. Hän saa jännitykseni lieventymään edes hieman. Hoitaja kutsuu minua. Hän kävelee huoneeseen niin nopeasti etten tahdo pysyä perässä. Yritän hymyillä.

Lääkäri ei kysele mitään mihin en olisi jo kertaalleen vastannut. Hän tekee perus sisätutkimuksen ja sitten ultrataan. Sisääni viedään tuo väkisinkin dildoa muistuttava kapistus. Rakkuloita näkyy, niin kuin yksityisellä jo puolisen vuotta sitten kerrottiinkin. Nyt se on varmistettu, "sain" diagnoosin PCOS, monirakkulaoireyhtymä.

Kamala kipu. Näin kauheita kipuja olen tuntenut vain synnyttäessäni. Aivan kuin supistuksia olisi. Sisääni ruiskutetaan jotain, joka saa minut melkein itkemään. Olisipa mieheni nyt tässä. Voisin pitää häntä kädestä, puristaa aina lujempaa mitä enemmän sattuu. En muista mitä se oli. Keittosuolaliuosta? Ehkäpä. Sitten katetri viedään sisääni. Tarkoituksena siis varmistaa että munanjohtimeni ovat auki. Että munasolut todella pääsevät liikkeelle. Ettei klamydia ole arpeuttanut munanjohtimiani umpeen. Tätä kutsutaan hydrosalpingografiaksi. Hyviä uutisia, munanjohtimeni ovat avoinna!

Kaikki vaikuttaa normaalilta. Munasolut pääsevät kulkeutumaan kohtuun, ei näy mitään poikkeavaa, limakalvot hyvät. Ainut on tuo PCOS, jonka vuoksi en välttämättä ovuloi. Clomifenin avulla saadaan ovulaatio aikaiseksi. Silloin monikkoraskauden riski kasvaa ja sivuoireita voi esiintyä monenlaisia. Olen valmis kestämään vaikka kaikki oireet, jos vain siten saisimme lapsen. Tahdon clomit, tahdon aloittaa ne heti.

Lääkäri määrää minulle clomifenit. Niitä syödään nyt kierron 3.-7.päivinä. Kierron 10.-13.päiväksi varataan vielä aika naistentautien polille. Varmistetaan ultraäänellä että munasolu todella on lähtenyt kehittymään ja annostus on riittävä.

Saan vielä lähetteen verikokeelle. Minulta otetaan testosteroniarvo, glukoosi, follikkelia stimuloiva hormoni sekä hepatiitti C ja B.

Jospa nyt tärppäisi. Jos nyt näiden clomien avulla ovuloisin, mieheni täydellisillä siittiöillä hedelmöittyisin ja hedelmöittynyt munasolu kiinnittyisi hyviltä näyttäville kohdun seinämilleni. Voi, kunpa.