13.10.2017

Eräs lukija antoi pohdittavaa tekstiin 29.9.2017 jättämällään kommentillaan. Miten alipainoisuus heikentää todennäköisyyksiä tulla raskaaksi. Miten vuosia jatkunut bulimia on luultavasti vaikuttanut hivenaine- ja hormonitasapainoihini. Ja että paras lapsettomuushoito meille olisi hyvä hoitosuhde syömishäiriöitä hoitavaan tahoon.

Hän on varmasti ihan oikeassa. Jotenkin olen vain ajatellut, ettei lapsettomuuden syy voi olla painoni tai sairauteni. Sillä olen poikaani alkaessani odottamaan, ollut saman kokoinen. Painoindeksini on varmaan ollut kutakuinkin sama, ja bulimiaa olen sairastanut jo tuolloin. Mutta nyt aloin miettiä, mitä jos kroppani on kuitenkin tuolloin vielä ollut paremmassa kunnossa? En ole silloin sairastanut vielä bulimiaa pitkään. Bulimia ei ehkä ole tuolloin vielä ehtinyt niin pahoin vaurioittamaan kehoani ja horjuttamaan hiven- ja hormonitasapainoani kuin nyt. Ovatko bulimia ja alipainoisuus syyt lapsettomuuteeni?

Clomit ja terot eivät auttaneet. Vaikuttivat vain epätyypillisellä tavalla. Auttaako inseminaatiohoitokaan? Voiko inseminaatio auttaa, kun kehoni ei ole kunnossa, kun kehoni ei voi hyvin? Olenko syönyt lääkkeitä turhaan ja olemmeko menossa hoitoihin turhaan? Haaskaammeko turhaan rahaa? Voiko mikään auttaa, ennen kuin olen bulimiasta parantunut? Ja voisiko syömishäiriön hoito, painon nousu, olla ratkaisuja lapsettomuuteen. Ehkei mitään lapsettomuushoitoja tarvittaisikaan. Ehkä syömishäiriön hoito on se, jota todella tarvitsen.

Olemmeko yli puolitoista vuotta yrittäneet aivan turhaan, vaikka kehoni on siinä kunnossa, ettei raskaus mitenkään ole mahdollinen? Ajatus tuntuu masentavalta. Voisinko olla jo raskaana, jos vain olisin hakenut apua syömishäiriöön aiemmin? Kaikki on omaa vikaani. Oloni en musertunut.

Ja mitä teemme inseminaatiohoidon suhteen? Aloitammeko sitä?

30.9.2017

Eli, mitä nyt oikeasti aletaan tekemään. Inseminaatio aloitetaan seuraavalla kierrolla. Neljäntenä kiertopäivänä aloitan pistämään vatsaani munasoluja kypsyttävää pistosta. Kynä jolla pistän näyttää aivan insuliinikynältä. Viimeistään kuudentena kiertopäivänä käyn lääkärissä ultrattavana, jolloin katsotaan, onko munasolu lähtenyt kypsymään. Pistoksia ja ultrakäyntejä jatketaan niin kauan, että munasolu on lähtenyt kypsymään riittävästi. Sitten varataan aika itse inseminaatiohoitoon. Minulle annetaan ovulaation käynnistävä pistos ja mieheltäni otetaan spermanäyte. Sperma pestään niin, että jäljelle jää vain kaikkein parhaimmat siittiöt. Siittiöt ruiskutetaan katetrin avulla kohtuontelooni. Sitten vain odotetaan, toivotaan hedelmöittymisen tapahtuvan. Kahden viikon kuluttua inseminaatiohoidosta tehdään raskaustesti.

Onnistumisprosentit ovat 10-20. Tätä hoitoa voidaan tehdä vain 2-4 kertaa. Jollei raskaus sinä aikana ala, hoito lopetetaan. Sitten siirrytään kovempiin ja kalliimpiin hoitoihin, koeputkihedelmöitykseen. Mutta sitä en halua miettiä vielä. Se ei ole vielä ajankohtaista. Nyt keskitytään tähän hoitoon ja toivon raskauden alkavan tällä keinolla.

Kunpa kaikki menisi hyvin. Kunpa raskaus alkaisi jo ensimmäisellä yrittämällä.