Eräs lukija antoi pohdittavaa tekstiin 29.9.2017
jättämällään kommentillaan. Miten alipainoisuus heikentää todennäköisyyksiä
tulla raskaaksi. Miten vuosia jatkunut bulimia on luultavasti vaikuttanut
hivenaine- ja hormonitasapainoihini. Ja että paras lapsettomuushoito meille
olisi hyvä hoitosuhde syömishäiriöitä hoitavaan tahoon.
Hän on varmasti ihan oikeassa. Jotenkin olen vain ajatellut,
ettei lapsettomuuden syy voi olla painoni tai sairauteni. Sillä olen poikaani
alkaessani odottamaan, ollut saman kokoinen. Painoindeksini on varmaan ollut
kutakuinkin sama, ja bulimiaa olen sairastanut jo tuolloin. Mutta nyt aloin
miettiä, mitä jos kroppani on kuitenkin tuolloin vielä ollut paremmassa
kunnossa? En ole silloin sairastanut vielä bulimiaa pitkään. Bulimia ei ehkä ole
tuolloin vielä ehtinyt niin pahoin vaurioittamaan kehoani ja horjuttamaan
hiven- ja hormonitasapainoani kuin nyt. Ovatko bulimia ja alipainoisuus syyt
lapsettomuuteeni?
Clomit ja terot eivät auttaneet. Vaikuttivat vain
epätyypillisellä tavalla. Auttaako inseminaatiohoitokaan? Voiko inseminaatio
auttaa, kun kehoni ei ole kunnossa, kun kehoni ei voi hyvin? Olenko syönyt
lääkkeitä turhaan ja olemmeko menossa hoitoihin turhaan? Haaskaammeko turhaan
rahaa? Voiko mikään auttaa, ennen kuin olen bulimiasta parantunut? Ja voisiko
syömishäiriön hoito, painon nousu, olla ratkaisuja lapsettomuuteen. Ehkei
mitään lapsettomuushoitoja tarvittaisikaan. Ehkä syömishäiriön hoito on se,
jota todella tarvitsen.
Olemmeko yli puolitoista vuotta yrittäneet aivan turhaan,
vaikka kehoni on siinä kunnossa, ettei raskaus mitenkään ole mahdollinen?
Ajatus tuntuu masentavalta. Voisinko olla jo raskaana, jos vain olisin hakenut
apua syömishäiriöön aiemmin? Kaikki on omaa vikaani. Oloni en musertunut.
Ja mitä teemme inseminaatiohoidon suhteen? Aloitammeko sitä?
