10.10.2017

Aine on käytettävä 28 päivän kuluessa ensimmäisestä pistoksesta. Niin luen ohjekirjasesta. Hormonipistos siis, jota ensikierrolla vatsanahkaani tulen pistämään. Eli, vaikka nestettä kynässä vielä jäljellä olisi, ostan joka kuukausi uuden yli satasen maksavan kynän? Tämäpä kiva.

Paljonkohan tähän mennessä on rahaa vauvan yrittämiseen kulunut? Kaikki clomifenit, joita olen syönyt. Kaikki terolutit, joita olen syönyt. Kaikki raskausajan monivitamiinit, joita suositellaan syöväksi jo raskautta yrittäessä. Kaikki lääkäri kulut. Kaikki ovulaatio- ja raskaustestit, joita olen tehnyt. Matkakustannukset toisille paikkakunnille hoitoihin mentäessä. Ja nyt nämä hormonipistokset, uudet lääkärikäynnit, inseminaatiohoidon kulut. Ja jollei raskautta tällä keinolla saada alkamaan, niin seuraavan hoidon, koeputkihedelmöityksen kulut. Joka lääkärin kertoman mukaan on huomattavasti kalliimpaa inseminaatiohoitoon verrattuna. Kuinka paljon rahaa vielä tuleekaan menemään. En uskalla edes ajatella.

Totta kai olen tämän rahan valmis lapsen saantiin laittamaan, mutta mitä jos en tulekaan raskaaksi? Mitä jollen kaikista hoidoista ja käytetystä rahasta huolimatta koskaan saakaan lasta? Silloin olisin nämä rahat mieluummin käyttänyt toisin, johonkin muuhun. Esimerkiksi siihen lapseen, joka minulla jo on. Ihanaan poikaani.

6/2016-11/2016

Joka kuukausi toivon ja uskon. Että mitä jos sittenkin nyt tässä kierrossa olisi tärpännyt. Ovuloin, tikku plussasi. Harrastimme seksiä, harrastamme jatkuvasti seksiä. Hedelmöittyminen on siis mahdollista. Ehkä nyt olen raskaana.

Kuukautiset alkoi. Alkaa joka kuukausi. Petyn. Kerta toisensa jälkeen uskon ja toivon. Epäröin. En raskautunut viimeksikään, miksi nyt. Mutta ehkä kuitenkin. Vaan ei. Pelkoni on aivan oikeassa. Joka kerta.

Kuukaudet kuluu. Yritämme ja yritämme mutta mitään ei tapahdu. Minussa on jokin vika. En usko että vika on miehessäni. Miksi olisi? Minullahan ne rakkulaiset munasarjat on. Minun munasarjani ovat pilalla. Mieheni siittiöt ovat varmaan täydellisiä. Vika on minussa.

Pelkkä yrittäminen ei selvästikään tuota tulosta. Ei näin, omin keinoin. Tahdon tietää mikä mättää. Tahdon jonkun auttavan. Antavan jonkin ihmepillerin jonka avulla kaikki korjaantuu.

Soitan ehkäisyneuvolan lapsettomuuspuolelle. Lapsettomuusasioissa. Minä. Lapsellinen muka lapseton. Miten?

10.6.2016

Alavatsakivut vain jatkuvat vaikka klamydia on hoidettu. Kuukautisten epäsäännöllisyys jatkuu. Välillä pitkiä taukoja, ettei kuukautisia kuulu. Välillä vuoto alkaa jo parin viikon päästä edellisistä. Välillä vuoto on niukkaa, pelkkää tiputteluvuotoa. Välillä tulee niin helvetisti, ettei mikään suoja tunnu riittävän.

Menen yksityiselle. Hän epäilee minulla olevan PCO. PCO? Munasarjoissani on rakkuloita. Milloin ne sinne on tullut? Ei kukaan ole koskaan puhunut minulle mistään rakkuloista. On minua nyt ultrattu kun lapsenkin olen saanut, eikä kukaan ole koskaan sanallakaan maininnut että munasarjoissani näkyisi jotain poikkeavaa. Kivut johtuvat kuulemma tästä. PCO:ssään nyt vain kuuluu näitä kipuja. Niille ei mitään voi. Särkylääkettä voi syödä.

En välttämättä ovuloi. Ehkä ovuloin joskus, ehkä en koskaan. Todistettavasti kerran. Kun on kerta seitsemänvuotias poikakin maailmaan siunaantunut. Mutta ovulaatiotikut plussaavat. Miksen tule raskaaksi? Ensimmäisellä kerralla se kävi niin helposti. Tuosta vaan, ilman suunnittelua. Nyt kun sitä mieheni kanssa haluamme, emme sitä saa. Tikut plussaa ja seksiä on, anteeksi nyt vain, mutta takuulla enemmän kuin teillä.

Olemme yrittäneet vasta vähän aikaa. Lääkäri käskee yrittämään vielä puoli vuotta. Tehkää ovulaatiotestejä ja pitäkää huoli että seksiä on ovulaation aikaan vähintään joka toinen päivä. Voi kuule, kyllä sitä on.