1.7.2017

Mietin ja googletin lisää eilisiä kipujani, luin keskustelupalstoja, joissa äidit tietävät mielestään kaiken ja uskovat tuntevansa sisällään jokaisen siittiön liikehdinnän ja kisan, kuka heistä ensin ehtii tunkeutumaan munasoluun. Ehkä minunkin kipuni ovat jotain näitä tuntemuksia, joista on helppo tulla jälkikäteen sanomaan, että joo kyllä tunsin silloin ovulaation, kyllä tunsin silloin kiinnittymisen.

Minulla olisi pitänyt ovulaatio olla viime viikonloppuna, lauantaina tai sunnuntaina, ja juuri silloin tunsin kipua oikealla puolella munasarjoissani. Mitä jos todella tunsin ovulaation? Nyt kipu on siirtynyt keskelle, eilen tunsin kipua kohdun tietämillä. Ehkä se oli kiinnittymiskipua. Nythän juuri näihin aikoihin mahdollinen hedelmöittynyt munasolu alkaisi kiinnittymään.

Heräsin aamulla. Rintojani aristaa. Myös tästä eilen luin. Monet kertoivat rintojen aristuksesta kiinnittymisen aikoihin tai kiinnittymisen jälkeen. Voiko munasolu todella olla hedelmöittynyt ja kiinnittynyt? Voinko todella olla raskaana?

Toivon niin kovasti, että varmaan ylitulkitsen jokaista pientä vihlaisua ja nipistystä kehossani. Tarkkailen jatkuvasti mitä kehossani tapahtuu, minkä laisia tuntemuksia ja haen netistä tietoa ja kokemuksia, jotka tukevat omia toiveitani. Ehkä vain kuvittelen, toivon liikaa, elän omissa pilvilinnoissani, missä raskaaksi tulo onnistuukin.

Toivon niin kovasti, mutta samalla en uskalla toivoa. Valmistelen itseäni jatkuvasti pahimpaan vaihtoehtoon, ettei lasta koskaan tule. Onko hyvä lopettaa toivominen, valmistautua pahimpaan, ja mikäli raskaus alkaisikin, ilahtua sitten todella. Vai saako toivon menettäminen vauvahaaveet vain kauemmaksi?

30.6.2017

Minulla sattuu jatkuvasti munasarjojen tienoille. Varmaan joka päivä aina jossakin vaiheessa päivää. Ymmärrän että munasolujen kasvaessa tai ovulaation aikaan mutta onko tämä enää normaalia? Voiko olla normaalia, että munasarjoihin sattuu, nipistää, vihloo melkein joka päivä?

Yritän googlettaa asiaa mutten oikein löydä vastausta. Tietysti bongaan heti keskustelupalstalta naisen kokemuksen samanlaisesta kivusta, ja hänellä oli tällöin kysta. Clomit piti lopettaa välittömästä. Nyt olen varma, että minullakin on kysta. Joudun lopettamaan clomit, munasarjani ovat yhä huonommassa kunnossa ja lapsensaantihaaveet saa haudata.

Ihana kamala clomi. Mahdollistaa ovulaation ja raskaaksi tulemisen mutta tuo samalla riskejä juuri esimerkiksi kystan kasvuun ja täten voivat pilata munasarjat entisestään. Olisiko näitä kannattanutkaan ruveta syömään? Mitä jos olisin ovuloinut ilmankin? Sainhan minä poikanikin ihan luonnollisin keinoin. Mitä jos kokoajan vain pienennän mahdollisuuksiani tulla raskaaksi? Mitä jos clomeista onkin minulle enemmän haittaa kuin hyötyä?

15.6.2017

Sain lääkäriltä vastauksen, että aloitetaan nyt sittenkin terolut lääkitys. Terolutia syödään kierron 14.-23. päivinä. Kymmenen päivää putkeen siis joka kierrolla. Tämän pitäisi nyt pidentää kiertoa niin, että mikäli hedelmöitys tapahtuu, ehtii munasolu myös kiinnittymään kohdun seinämiin. Clomifen annostus pidetään samana. Yksi tabletti kierron 3.-7. päivinä. 

Uskoni on vain ihan totaalisen mennyt. Olemme niin kauan jo yrittäneet. Panneet jatkuvasti, tikuttanut ovulaatiota. Clomeja on syöty mutta ne vain sekoittivat kiertoani entisestään. Mikään ei ole tähän saakka mennyt niin kuin kuuluisi mennä, niin miksi menisi nyt? Miksi nämä terot nyt toimisivat, kun ei minun kroppaani ole mikään muukaan muilla toimiva konsti tehonut.

Pelkään kuukautisten alkavan heti tuon 23.kiertopäivän jälkeen kun teroja ei enää syödä. Eihän kierto ole silloin tarpeeksi pitkä? Eniten pelkään sitä, ettei lääkärikään tunnu tälläkään hetkellä tietävän miksi kehoni reagoi niin kuin reagoi. Mitä hän sitten keksisi? Jollei terolut pidennäkään kiertoani tarpeeksi. Keksisikö mitään? Olen neuvoton ja niin tuntuu olevan lääkärinikin.