23.11.2017

Sain diagnoosin F50.9 Määrittämätön syömishäiriö. Diagnoosi on määräaikainen. Minua ei automaattisesti leimata koko iäkseni syömishäiriöiseksi. Vaikka tulenkohan sitä aina olemaan? Vaikka onnistuisin normalisoimaan ruokailutapojani, lopettamaan oksentelun, tuleeko syöminen aina olemaan haaste minulle? Voiko tästä koskaan täysin parantua?

Lääkäri on kirjoittanut minusta seuraavanlaista:

”Hoidon suunnittelu

Hoidon syy (Tulosyy)

syömishäiriö

Esitiedot (anamneesi)

25-vuotias nainen, jolla PCOS. Ei muita perussairauksia. Ei säännöllistä lääkitystä. Potilaalla 1 lapsi, joka 9-vuotias. (Tässä virhe, poikani on kahdeksan.)

Potilas kertoo, että 8 luokalta alkaen ollut syömisen kanssa haasteita. Ei ole aiemmin uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. Potilaalla suhde miehensä kanssa n. 2,5 vuotta ja viimeiset 1,5 vuotta lapsitoive. (Nämäkään ajat ei ihan taida pitää paikkaansa.) Mies tietää syömiseen liittyvistä haasteista. Myös siskolleen kertonut. Ei kuitenkaan sen enempää ole asioista keskustellut kenenkään kanssa. Potilas aiemmin kokenut, että itse saa pidettyä kontrollin syömisessä. Vuosien aikana pahempia ja parempia jaksoja. ½ vuotta kuukautiset olleet n. 20-vuotiaana poissa. Saanut PCOS takia Terolut ja Clomifenit ovulaation induktioon. Ei raskautta ja lääkkeiden lopetuksen jälkeen kuukautisia ei ole tullut. Jatkohoito siirtynyt SatKs:aan lapsettomuuden takia.

Hakenut nyt apua, koska enenevästi oksentelua. Keväästä alkaen tilanne pahentunut. Oksentelua 2-5 x /viikko. Aamun ensimmäistä ateriaa lykkää koko ajan myöhemmäksi. Kokee aterian jälkeen voimakasta turvotusta. Ahmimiskohtauksia myös vaihtelevasti. Esim. riita tai paasto voi indusoida. Tuntee tästä häpeää. Tämän jälkeen usein oksentaa. Ei poistu kotoa, kunnes olo alkaa helpottaa. Ahmimiskohtauksia voi tulla muutaman kerran viikossa, mutta sen jälkeen voi olla pidempi tauko ilman ahmimista. Kokee ja näkee itsensä lihavana; vaatteet ei näytä hyvältä päällä. Välillä järjellä ajatellen tietää ajatuksensa vääristyneiksi. Uimista ennen ei esimerkiksi voi syödä, koska kokee vatsan pullottavan.

Aloittanut uimisen ja salilla käymisen. Toivoo, että kunto parantuisi. Kertomansa mukaan ei ole aloittanut liikuntaa laihtumistarkoituksessa. Ei lisää harjoitusmäärää esim. ahmimiskohtauksen jälkeen. Ahmimisen jälkeen seuraa paastoamista.

Potilas itse toivoo, että saisi terveellisemmät ruokatottumukset. Jollain tasolla tietää kehonkuvan vääristyneeksi. Motivaattorina toimii myös poika, jolle haluaisi opettaa tervettä suhtautumista ruokailuun ja omaan kehoon. Lisäksi raskaustoive motivoi parantumaan.

Nykytila (status)

Sydämestä säännöllinen, sivuäänetön rytmi. Keuhkoista symmetriset hengitysäänet. Ei rohinaa, ei vinkunaa. RR 114/73, p. 55. Pituus (kysyttynä) 168 cm. Paino mitattuna 48 kg. BMI 17 (Herranjestas tämä luku kuulosti suurelta. Painoni vaihtelee siis 46-48 kilon välillä ja tuo 48 kuulosti järkyttävältä. Vaikka tiedänhän minä, ettei se ole paljon. Järjellä ajateltuna tiedän sen. Mutten aina kuuntele järkeäni.)

Suunnitelma

Ohjelmoidaan lab + EKG. Tehdään näiden jälkeen lähete psyk esh pitkittyneen syömishäiriöoireilun takia terapia ajatuksella.

Diagnoosi

F50.9

Syömishäiriö

Ensijaisuus: Sivudg/tmp

Pysyvyys: Määräaikainen”

7.11.2017

Tiputteluvuotoa on nyt kestänyt pari viikkoa. Siis voi olla yksi päivä, kun kerran tai pari vessassa käydessä paperiin tulee hieman rusehtavaa verta. Siteeseen tai tamponiin ei kuitenkaan jää mitään. Näitä kertoja on nyt ollut muutama. Mutta ei siis edes peräkkäisinä päivinä, vaan välissä on saattanut olla useampi päivä. Varsinaisia kuukautisia ei kuitenkaan ole kuulunut vieläkään. Nyt on menossa jo kiertopäivä 50.

Olen alkanut liikkumaan enemmän. Käyn salilla ja uimassa. Lykkääkö tämä kuukautisteni alkua? Bulimianikin on kyllä nostanut päätään enemmän, joten ehkä se johtuu siitä. Tai sitten hormonilääkityksen lopetus on sekoittanut kiertoni, että normaalin kiertoni palautuminen kestää. Missähän vaiheessa pitäisi huolestua? Missä vaiheessa tulisi ottaa yhteyttä lääkäriin? Jostain muistan lukeneeni, että jos kuukautiset ovat poissa yli kolme kuukautta, tulisi kääntyä lääkärin puoleen. Ei siis vielä mitään hätää.

Toisaalta on ihanaa, kun kuukautisia ei kuulu. Ovat ne sellainen riesa. Mutta vaikken kuukautisista nautikaan, niin kyllä niiden pois jäänti saa huolestumaan. Miettimään mikä on vialla, ja voinko tällä menolla koskaan saada lasta. Siirtyvätkö vauvahaaveeni vain kauemmas.

16.10.2017

Kuukautiskiertoni alkaa ilmeisesti palautua normaaliksi. Tai siis sen kaltaiseksi, kun se ennen clomejen ja terojen aloittamista oli. Tänään on nimittäin kiertopäivä 28, eivätkä kuukautiseni ole vielä alkaneet. Ennen hormonilääkkeitä kiertoni oli pitkä. Juuri jotain 28-35 päivää. Clomifen sai kiertoni lyhenemään, mutta nyt ilman lääkkeitä, kiertoni on ilmeisesti palautumassa minulle tyypilliseksi.

Varauduin jo siihen, että kuukautiseni alkaisivat viikonlopun aikana, ja kävin tilaamassa apteekkiin hormonipistoskynän. Menkkoja ei kuitenkaan vielä kuulu, enkä vielä pistoskynääkään ole käynyt noutamassa.

Heti kun kuukautiseni eivät ala yhtä pian, toiveeni heräävät. Voisinko sittenkin olla raskaana? Vaikka kyllähän minä sen tiedän, etten voi. Miten yhtäkkiä voisin? Nyt en ainakaan aio kiirehtiä raskaustestin kanssa niin kuin aina aiemmin. Nyt aion odotella ihan rauhassa, niin kyllä ne kuukautiset sieltä varmaan alkavat, viimeistään kiertopäivän 35 jälkeen. Jollei, niin sitten testailen.

Vaikka kuukautiseni eivät alkaisi vielä tuolloinkaan, niin kyllä silti mietin, voisiko niiden myöhästyminen johtua jostain muusta. Esimerkiksi alipainostani tai kuumeesta. Olen siis tällä hetkellä flunssassa ja kuumetta on. Voiko kuumeilu siirtää kuukautisia myöhemmäksi?

Salaa toivon, että kuukautiset pysyvät poissa ja olisinkin raskaana. Ettei mitään hoitoja enää tarvittaisikaan. Että viimein saisimme kovasti toivomamme vauvan.